UUDE T SIVUT
YLA2 (09/14)
Virallinen nimi: Pantsari
Syntymäaika: 7.7.2013 (ikä 12v) Säkäkorkeus: 145cm Rekisterinumero: VH13-018-1296 Koulutus: HeB, 90cm |
Rotu, sukupuoli: Suomenpienhevonen, ori
Väri & merkit: rautias, liinaharja, vtj. vhs Omistaja: Mila (VRL-11936), Petäjävaara Kasvattaja: evm Painotuslaji: Esteratsastus |
virtuaalihevonen
Luonnekuvaus
Pantsari, eli tuttavien kesken Aatu, on hienosti käyttäytyvä oripoika, jolta kuitenkin löytyy myös pilkettä silmäkulmasta. Se osaa olla nätisti, mutta osaa myös heittäytyä kauhukakaraksi, jonka vuoksi omistaja-paran tekisi mieli repiä hiukset päästä.
Toisille oreille Aatun pitää päästä isottelemaan, vaikka yleensä nämä muut ukot ovat pikkuista suokkipoikaa huomattavasti isompia ja massiivisempia. Se ei Aatun takapuolta paljoa kutita, vaan jätkä tekee kaikkensa ollakseen se kukkulan kuningas. Varsinkin, jos lähettyvillä on tammoje, joihin Aatu yrittää tehdä vaikutuksen kaikin tavoin.
Hoidettavana Aatu on leppoisa ja mutkaton tapaus, joka ei turhia pörräile ympäriinsä.
Taluttaessa Aatu tosin kulkee pää korkeuksissa katsellen maisemia. Se kävelee reippaaseen tahtiin, muttei ole lähdössä höyryjunan tavoin rynnimään eteenpäin. Taluttajan ei siis tarvitse pelätä, että minisuokki lähtisi häntä riepottamaan pitkin pitäjää riimunnarun toisessa päässä. Jos kuitenkin näyttää, että Aatu heittäytyy idiootiksi ja vastoin ennakkoluuloja lähteekin ihan toiseen suuntaan kuin taluttaja haluaa, napakka komennus riittää saamaan orin takaisin kuulolle.
Harjaus ja muut hoitotoimenpiteet sujuvat yleensä ongelmitta. Aatu seisoo kiltisti paikoillaan eikä häsellä omiaan. Pientä pään viskomista on havaittavissa satulaa laitettaessa, mutta muuten oripoika ei venkuloi, kun sille varusteita päälle viskoo.
Traileriin meno on Aatun kanssa ensin hieman tappelua, mutta hetken vastaaan venkoiltuaan ori käppäilee lastaussiltaa pitkin koppiin niin kuin se olisi sille ihan helppo juttu. Kuljetuksen aikana Aatu ottaa ihan lunkisti eikä stressaa turhanpäiten.
Ratsuna Aatu on energinen ja eteenpäin pyrkivä. Mikään mahdoton kauhukaakki Aatu ei ole, mutta välillä ori keksii jos jonkinmoista jekkua ratsastajansa päänsä menoksi. Milloin leikitään liisterissä eteenpäin pyrkivää etanaa ja milloin nelistetään pitkin kenttää häntä tötteröllä ratsastajan yrittäessä pysyä kyydissä mukana. Etenkin koulutreenien aikaan Aatu keksii näitä tempauksiaan, sillä se tylsistyy helposti sileässä työskentelyssä.
Esteistä Aatu kuitenkin tykkää eikä hölmöile niitä treenatessa. Pikkuiselta suokilta löytyy ponnistusvoimaa ja tyyliä esteiden ylittämiseen, eikä se epäröi erikoisien esteiden edessä. Myös maastoesteistä Aatu tykkää, vaikkei niillä virallisesti kisatakkaan vaan keskitymme rataesteisiin.
Muutenkin maastoretkistä Aatu tykkää ja on pomminvarma maastoratsu. Se ei säiky jokaista risahdusta, mikä metsän siimeksestä sattuu kuulumaan.
Kisapaikoilla Aatu voi aluksi hieman hermoilla, mutta rentoutuu viimeistään sitten, kun pääsee verryttelykentälle. Tosin ominaiseen tapaansa se voi verryttelyssä hieman väläytellä näitä sen “parhaimpia” ratsuominaisuuksia hölmöilemällä ja esiintymällä muille hevosille. Kisaradalla ori kuitenkin toimii hyvin ja keskittyy pelkästään ratsastajaan sekä suoritukseensa. Jos virheitä tulee, niin se on ratsastajan vika, ei Aatun.
Toisille oreille Aatun pitää päästä isottelemaan, vaikka yleensä nämä muut ukot ovat pikkuista suokkipoikaa huomattavasti isompia ja massiivisempia. Se ei Aatun takapuolta paljoa kutita, vaan jätkä tekee kaikkensa ollakseen se kukkulan kuningas. Varsinkin, jos lähettyvillä on tammoje, joihin Aatu yrittää tehdä vaikutuksen kaikin tavoin.
Hoidettavana Aatu on leppoisa ja mutkaton tapaus, joka ei turhia pörräile ympäriinsä.
Taluttaessa Aatu tosin kulkee pää korkeuksissa katsellen maisemia. Se kävelee reippaaseen tahtiin, muttei ole lähdössä höyryjunan tavoin rynnimään eteenpäin. Taluttajan ei siis tarvitse pelätä, että minisuokki lähtisi häntä riepottamaan pitkin pitäjää riimunnarun toisessa päässä. Jos kuitenkin näyttää, että Aatu heittäytyy idiootiksi ja vastoin ennakkoluuloja lähteekin ihan toiseen suuntaan kuin taluttaja haluaa, napakka komennus riittää saamaan orin takaisin kuulolle.
Harjaus ja muut hoitotoimenpiteet sujuvat yleensä ongelmitta. Aatu seisoo kiltisti paikoillaan eikä häsellä omiaan. Pientä pään viskomista on havaittavissa satulaa laitettaessa, mutta muuten oripoika ei venkuloi, kun sille varusteita päälle viskoo.
Traileriin meno on Aatun kanssa ensin hieman tappelua, mutta hetken vastaaan venkoiltuaan ori käppäilee lastaussiltaa pitkin koppiin niin kuin se olisi sille ihan helppo juttu. Kuljetuksen aikana Aatu ottaa ihan lunkisti eikä stressaa turhanpäiten.
Ratsuna Aatu on energinen ja eteenpäin pyrkivä. Mikään mahdoton kauhukaakki Aatu ei ole, mutta välillä ori keksii jos jonkinmoista jekkua ratsastajansa päänsä menoksi. Milloin leikitään liisterissä eteenpäin pyrkivää etanaa ja milloin nelistetään pitkin kenttää häntä tötteröllä ratsastajan yrittäessä pysyä kyydissä mukana. Etenkin koulutreenien aikaan Aatu keksii näitä tempauksiaan, sillä se tylsistyy helposti sileässä työskentelyssä.
Esteistä Aatu kuitenkin tykkää eikä hölmöile niitä treenatessa. Pikkuiselta suokilta löytyy ponnistusvoimaa ja tyyliä esteiden ylittämiseen, eikä se epäröi erikoisien esteiden edessä. Myös maastoesteistä Aatu tykkää, vaikkei niillä virallisesti kisatakkaan vaan keskitymme rataesteisiin.
Muutenkin maastoretkistä Aatu tykkää ja on pomminvarma maastoratsu. Se ei säiky jokaista risahdusta, mikä metsän siimeksestä sattuu kuulumaan.
Kisapaikoilla Aatu voi aluksi hieman hermoilla, mutta rentoutuu viimeistään sitten, kun pääsee verryttelykentälle. Tosin ominaiseen tapaansa se voi verryttelyssä hieman väläytellä näitä sen “parhaimpia” ratsuominaisuuksia hölmöilemällä ja esiintymällä muille hevosille. Kisaradalla ori kuitenkin toimii hyvin ja keskittyy pelkästään ratsastajaan sekä suoritukseensa. Jos virheitä tulee, niin se on ratsastajan vika, ei Aatun.
Suku
i. Vekkuli rt, 154cm |
ii. Kepola km, 153cm |
iii. Keppolan Kuje |
iie. Matruusin Lola | ||
ie. Petolintu rt, 149cm |
iei. Haukkametsästäjä | |
iee. Riivinraudan Justiina | ||
e. Mollamaija rt, 143cm |
ei. Kieltolaki rn, 154cm |
eii. Postimies |
eie. Kielletty Hetelmä | ||
ee. Kissankello rt, 151cm |
eei. JukkaPalmu | |
eee. Kissanmintun Kujerrus |
I. Vekkuli oli upea ja hyviä jälkeläisiä tuottanut ori, joka kilpaili esteradoille monta vuotta keräten useita sijoituksia sekä voittoja. Paras saavutus oli suomenhevosten EM-hopea vuonna 2012, 110cm radalla. Rautias Vekkuli kilpaili myös kouluratsastuksessa hyvin tuloksin. 16-vuotiaana tämä suomenhevonen siirtyi kisaeläkkeelle ja keskittyi siitä lähtien jalostushommiin. Aatu oli oriin viimeinen varsa. Vekkuli siirtyi pilvilaitumille laukkaamaan elokuussa 2013.
II. Kepola oli vaikealuontoinen, mutta hyvin pärjännyt ravuri. Ihmisten käsittelyssä tämä herra oli todella vaikea, muistutti kuuluisaa ravuria Nevele Prideä. Mutta radoilta tuli mainetta ja mammonaa, ei hevosesta luovuttu vaikka se olikin aivan mahdoton hevoshirviö. 150 starista ori nappasi 130 voittoa ja rahaa omistajilleen suomenhevonen toi miljoonia. Vaikka ori itse oli hermoraunio, sen jälkeläiset ovat olleet hyväkäytöksiä ja tervejärkisiä hevosia. Kepolan jälkeläisiä ja niiden jälkeläisiä voi nähdä niin ratsastuskilpailuissa kuin raviradoillakin. Kepola kuoli 14.03.2012. IE. Petolintu-tammasta kaavailtiin esteratojen kuningatarta, mutta ratsastusonnettomuuden vuoksi tamma ei ehtinyt kisaamaan kuin vuoden verran - hyvällä menestyksellä tosin. Koska tammalle ei loukkaantumisen johdosta kuolemantuomiota annettu vaan se pystyi jatkamaan elämäänsä, Petolintu siirtyi jalostuskäyttöön. Varsat ovat jatkaneet emänsä lyhyeksi jäänyttä kisauraa loistokkaasti. Näyttelyissä Petolintu on myöskin ollut edukseen ja tamma on kantakirjattu I-palkinnolla. Helmikuussa 2012 Petolintu veti viimeiset hengenvetonsa. III. Keppolan Kuje oli työ- sekä ravihevosena toiminut helppoluontoinen ori. Vaikkei tummanrautias ori ollut mikään kuuluisa ravihevonen, sen raviuraa seurattiin kotipitäjässä Karkussa silmät tarkkana. Keppolan Kuje oli koko tienoon lempihevonen, eikä ihme. Ori ei tehnyt pahaa kärpäsellekkään ja antoi pikkulasten roikkua hännässään. Kun Kekestä sitten aika jätti, oli kaikissa kylän lipputangoissa suruliputus. IIE. Matruusin Lola oli känkkäränkkä tammaneiti, joka kuitenkin oli kasvattajansa silmäterä vaikeasta luonteesta huolimatta. Kookas Lola oli lähinnä harrasteratsuna, mutta sitä nähtiin välillä kisoissa kokeilemassa onneaan. Kuuman luonteensa vuoksi Lola ei kuitenkaan pärjännyt kisoissa vaan pisti ihan ranttaliksi kesken suorituksen. Lolan kaksi varsaa (Kepola ja Tättähäärä) perivät molemmat emänsä kipakan luonteen. IEI. Musta Haukkametsästäjä oli estetaituri henkeen ja vereen. Se olikin yksi sen ajan menestyksekkäimmistä esteratsuista, jolle napsahti sijoitus jokaisesta kisasta mihin osallistui. Nurmeksesta kotoisin oleva 160cm korkea Haukkametsästäjä ei ollut mikään maailman helpoin tapaus, mutta ori osasi kyllä käyttäytyä, kun se oli tarpeen. IEE. Riivinraudan Justiina oli yleispainotteinen, kantakirjattu tamma, joka niitti menestystä tasaiseen tahtiin kisaradoilla. Nurmeksen Kynsiniemessä syntynyt Justiina periytti varsoilleen liikettä sekä näyttävyyttä. Leppoisa tamma jouduttiin lopettamaan vuonna 2009, kun se oli loukannut jalkansa laitumella. |
E. Mollamaija on kaunis pienikokoinen suomenhevonen. Mikään huipputason kilparatsu rautias tamma ei ollut, mutta keräsi kouluratsastuskisoista jonkin verran sijoituksia. Enemmän Mollamaija on ollut omistajaperheen puskaratsuna, eikä näin ollen sitä kisaratsuksi voi lukea. Vanhemmiten Molla on siirtynyt kevyestä puskailusta jalostushommiin ja tamman jälkeläisiä voi nähdä niin este- kuin koulukisoissakin, kuten myös ratsastuskoulun tuntiratsuina. Vuonna 2014 Molla on saavuttanu kunnioitettavan 26-vuoden iän ja asuu edelleen omistajaperheensä luona Nuuksiossa.
EI. Kieltolaki oli tavallinen suomenhevosori, joka toimi harrasteratsuna nuorella naisella. Kun omistaja oli suunnitellut orinsa ruunaamista, oli Kieltolaki seuraavana päivänä keksinyt lähteä naapurin tammojen luokse, jossa tapasikin Kissankello-nimisen suokkineidin. Tästä karkureissusta Mollamaija on elävä todiste… Kieltolaki on rauhallinen ja hienoluonteinen ukonkäppyrä, joka vielä 30vuoden ikäisenä elelee Nuuksiossa tyttärensä naapurissa. EE. Kissankello oli hieno luonteinen ja kaunis tamma, jolta löytyi taitoja kouluradalle. Kilpaili sijoittuen Helppo A:n ratoja useasti ja kokeili muutaman kerran onneaan myös Vaativassa B:ssä. Vuonna 2011 Kissankello kuitenkin jouduttiin lopettamaan vakavan ähkyn seurauksena. Tamman viimeinen leposija löytyy Kauhavalta. Kissankello jätti jälkeensä neljä jälkeläistä, jotka ovat hyvin tehneet kunniaa edesmenneelle emälleen. EII. Postimies oli rämäpäinen raudikko ori, joka meni eikä meinannut. Raveissa suhteellisen hyvin pärjännyt Postimies jäi raviuraltaan eläkkeelle 9-vuoden ikäisenä jalkojen alettua oireilemaan. Pari vuotta se astui tammoja, jonka jälkeen ärhäkkä ori ruunattiin. Ruunauksen jälkeen Postimies myytiin Perhoon eräälle vaellustallille. EIE. Kielletty Hetelmä oli ihan tavallinen tammamamma. Toimitti harrastepollen virkaa eräällä maitotilalla eikä pahemmin kisaradoilla piipahtanut. Kukaan ei tiedä mitä Helluksi-kutsutulle tammalle tapahtui. Se oli vain kadonnut tarhastaan kuin tuhka tuuleen, eikä siitä ole vielä tänäkään päivänä löydetty merkkiäkään. Epäillään, että Hellu olisi varastettu, mutta omistajan mielestä se ei ole mahdollista. Hellu nimittäin ei antanut koskea itseensä kenenkään muun kuin omistajansa. EEI. JukkaPalmu oli oli pienikokoinen kimo ori, joka niitti mainetta niin koulu- kuin esteradoillakin. Jukka oli suosittu siitoshevonen kisauran loputtua, mutta suureksi harmiksi kaikki halukkaat eivät saaneet tammaansa astutettua Jukalla, kun ori jouduttiin lopettamaan ikävän ratsastusonnettomuuden jälkeen. EEE. Kissanmintun Kujerrus oli kipakkaluonteinen tamma, joka kisasi kouluradoilla menestyksekkäästi. Kauhajokelainen Minttu oli tummanpunarautias hevonen, jolla oli korkeutta 156cm. Kolme varsaa synnyttänyt tamma kuoli laitumelle tuntemattomasta syystä 15 vuoden iässä. |
Jälkeläiset
25.11.2013 sh-o- HH's Tallaaja - emä Unikukka - om: villaSukka
30.07.2014 sph-t- Ulapan Ritariina - emä Nivå - om: Mila
17.07.2014 sh - o - A.I. Vaaniva Tiikerihai - emä: Kikan Teresa - om: Inna
11.08.2014 sh-t- A.I. Maanantaikappale - emä: Rullakartiina - om: Mila
14.08.2014 sph-o- A.I. Pojannulikka - emä: Kikan Teresa - om: Inna
14.08.2014 sh-o- A.I. Tenkkapoo - emä: Savimaan Sara - om: Mila
30.07.2014 sph-t- Ulapan Ritariina - emä Nivå - om: Mila
17.07.2014 sh - o - A.I. Vaaniva Tiikerihai - emä: Kikan Teresa - om: Inna
11.08.2014 sh-t- A.I. Maanantaikappale - emä: Rullakartiina - om: Mila
14.08.2014 sph-o- A.I. Pojannulikka - emä: Kikan Teresa - om: Inna
14.08.2014 sh-o- A.I. Tenkkapoo - emä: Savimaan Sara - om: Mila
Kilpailukalenteri
Ajantasalla olevan kilpailustatistiikan näet Aatun VRL-profiilista
PÄIVÄMÄÄRÄ
15.10.2014 13.10.2014 13.10.2014 05.10.2014 30.09.2014 29.09.2014 20.09.2014 16.09.2014 14.09.2014 29.08.2014 20.08.2014 16.08.2014 05.08.2014 04.08.2014 03.08.2014 23.06.2014 20.06.2014 17.05.2014 15.05.2014 14.05.2014 12.05.2014 12.05.2014 28.04.2014 26.04.2014 24.04.2014 23.04.2014 22.04.2014 19.04.2014 18.04.2014 16.04.2014 17.04.2014 30.03.2014 09.03.2014 07.03.2014 25.02.2014 21.02.2014 21.02.2014 02.02.2014 01.02.2014 25.01.2014 19.01.2014 17.01.2014 30.09.2014
|
JAOS
ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ VSR-CUP
|
JÄRJESTYSPAIKKA
Petäjävaara Harder Petäjävaara Mörkövaara Mörkövaara 6 Sins Mörkövaara Cresendo Cresendo Huvitutti Huvitutti Huvitutti Huvitutti Huvitutti LAC Wuki LAC Paraatiponit Paraatiponit Paraatiponit LAC Huvitus Huvitus Huvitus Huvitus Takkuinen Huvitus Blackwoods Blackwoods Huvitus Tuulenpesä Huvitutti Huvitutti Ryövärin ratsutila Tuuliharja Tuuliharja Silence Silence Parodia Riiviöt Riiviöt Jukola |
LUOKKA
90cm 90cm 90cm 80cm 80cm 90cm 80cm 90cm 90cm 80cm 80cm 80cm 80cm 80cm 90cm 80cm 80cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 90cm 80cm 90cm 80cm 80cm 80cm 80cm 90cm 90cm 80cm 90cm
|
SIJOITUS
01/30 06/40 04/30 01/40 01/40 02/30 01/40 04/50 03/50 03/40 02/40 04/40 04/40 01/40 05/40 01/62 05/40 01/30 02/30 05/30 04/40 01/40 04/40 06/40 02/40 05/40 05/40 01/30 02/30 04/40 01/40 04/40 06/40 02/29 03/40 06/40 03/40 01/40 06/40 02/50 01/50 03/29 08/70
|
07.09.2014 - PKK-näyttelyt - muut orit - HY (tuom. nica)
Päiväkirja
05.10.2014 - Estevalmennus, valmentajana Rawana
Valmennettava ratsukko oli jo alku lämmittelyjä suorittamassa, kun saavuin paikalle. Ryhdyin heti kasaamaan ratsukolle muutaman esteen rataa. Alkuun tuli kaksi ristikkoa peräkkäin, niiden jälkeen muutama pysty este ja loppuun muurin tyyppinen este. Esteiden korkeus oli alussa vain 50cm. Pyysin ratsukkoa tulemaan lämmittelynä ensin ristikot. Hevonen hyppäsi hyvin ja ratsastaja oli hypyssä hienosti mukana. Seuraavana pyysin tulemaan ristikot ja pystyesteet. Kolinaa ei kuulunut yhtään. Nyt ratsukko sai suorittaa koko radan ja huomasin hevosen epäilevän hiukan muurin kohdalla. Tästä huolimatta kävin nostamassa. Nyt ne olivat 90cm. Ratsukko sai lähteä radalle ja pystyesteen kohdalla kuului kolahdun, kun puomi putosi maahan. Kerroin ratsukolle miten hän korjaisi asian seuraavalla suorituksella. Pyysin ratsukkoa vielä kerran tulemaan radan ja nyt se näytti hyvältä. Oikean temmon löytäminen ei ollut niin helppoa. Kehuin ratsukkoa ja jätin heidät suorittamaan loppuverryttelyn keskenään.
25.09.2014 YLA:ssa piipahdus ja hyvää mieltä!
Aatun kanssa kävimme tänään pyörähtämässä yleislaatuarvostelussa ja hitsi vie, kuinka ylpeä mä tästä minisuokista olenkaan! Olin henkisesti varautunut kolmospalkintoon, vaan vielä mitä! Ukon papereissa luki seuraavaa:
20 (13+7) - 32 (21+11) - 17 - 14 - 3 = 86p / YLA2
WUHUU! Voin sanoa, että olen koko päivän loistanut kuin Naantalin aurinko ja hellinyt jääräpäistä oria ihan sen kyllästymiseen saakka. Joo, eihän tuo kakkospalkinto mikään ykkössija ole, vaan mitä väliä?! Ei yhtikäs mitään.
Voidaan Aatun kanssa ensi kuussa sitten hyvillä mielin lähteä ERJ:n laatuarvosteluun, nyt kun on hieman kokemusta laatistilanteista alla.
03.09.2014 Kavalettiharjoituksia
Aatu louskutti kuolaimia tympääntyneenä, kun kiristin sen satulavyötä ja mittailin jalustimia sopivan pituisiksi. Ystäväni Helena oli luvannut tulla pitämään meille kavalettiharjoitustunnin ja hieman hermostutti minuakin Helenan läsnäolo. Tiesin, ettei nainen minua helpolla päästäisi ja jaksaisi huomauttaa pienestäkin virheestä. Aatu ilmeisesti aisti mielentilani ja säpsyi itsekkin jokaista rasahdusta, joka kentän laidalla olevista puskista kuului.
Helena antoi tehtäväksi tehdä pitkille sivuille voltit päätyihin sekä keskelle. Ensin mentiin kiltisti käynnissä ja sitten ruvettiin ravailemaan. Aatu löntysteli laiskanoloisesti eteenpäin ja Helena komensi käyttämään raippaa. Pari näpäytystä ja käynti/raviköpöttely muuttui rivakaksi raviksi nopeasti.
Helena muistutti minua käsien rentoudesta ja naureskeli minun vinolle istunnalle. "Istu suorassa!" kuului komento. Jees söör!
Aatu asettui mukavasti ja pyöristyi volteilla todella näppärästi. Raviverryttelyn loputtua olin saanut Aatun kunnolla liikkeelle eikä alkutunnin jännittämisestä enää ollut hajuakaan - kummallakaan.
Jatkoimme volttien ratsastusta ahkerasti ja sillä välin Helena raahasi kolme puomia pitkän sivun suuntaisesti.
- Vaihda suunta ja tuu nää puomit laukassa niin, että jokaisen puomin väliin tulee kolme laukka-askelta! kuului Helenan määräys.
Alkuun Aatulla tuli vain kaksi laukka-askelta puomien väliin, mutta sain laukkaa lyhennettyä ja oikea askelmäärä mahtui välikköön loppujen lopuksi.
Helena nosti puomit minimaaliseiksi ristikoiksi ja taas tultiin puomit laukassa. Tällä kertaa ei askelten sovittamisessakaan ollut vaikeuksia vaan "mahduimme" välikköön näppärästi. Helenakin kehui meidän menoa. Jes!
Helena kävi laittamassa kolme kavalettia toisellekkin pitkälle sivulle, joten ristikoiden lisäksi mentiin myös kavaletteja. Aatu pinkoi häntä tötteröllä eteenpäin, malttaen kuitenkin kuunnella minun apujani sekä ohjeita.
Lopetettuamme Helena kehuskeli Aatua sekä vähän minuakin ja toivotti onnea tuleviin kisoihin.
11.07.2014 - Estetreeniä
Aatu haukotteli makeasti, kun harjasin sitä tallikäytävällä. Tarhasta haettaessakin se oli löntysteli laiskanoloisesti vierellä eikä venkoillut riimunnarun toisessa päässä niin kuin sähköjänis. Myhäilin tyytyväisenä, kun luulin, että tänään Aatun kanssa estetreenit menisivät nappiin! Vielä mitä....
Kun pääsin Aatun selkään, se suorastaan räjähti hereille. Korvat pystyssä reippain askelin mentiin jo alkuverryttelyssä ja minulla oli täysi työ pitää ori aisoissa.
"Nyt työskennellään kunnolla, eikä hölmöillä!" tuhisin orille, joka yritti koko ajan ryöstää laukkaan ja muutenkin pomppi jokaiseen ilmansuuntaan takamus yläilmoissa.
Kun Aatu loppujen lopuksi rauhoittui ja rupesi jopa kuuntelemaan, uskalsin nostaa orilla laukan. Pikkuinen suokki laukkasi ihmeellisen rauhallisesti, eikä alkutreenien pöljäilyistä ollut enää merkkiäkään.
Esteet aloitimme helpolla ristikolla. Aatu hyppäsi innokkaasti matalan esteen yli. Seuraavalle esteelle ori pinkoi vähän turhankin innokkaasti, joten hyppyyn valmistautuminen meni plörinäksi. Aatu hyppäsi liian kaukaa ja puomit kolisivat maahan. Pidättelin Aatua seuraavalle esteelle tultaessa ja tällä kertaa Aatu malttoi hypätä oikeasta kohdasta.
Kun olimme treenanneet tarpeeksi, lähdin loppukäynneille maastoon ja käytiin me pulahtamassa läheisessä lammessakin.
05.02.2014 - Koeratsastus
Silencen lämmitetty maneesi huokui innostusta sekä kisajännitystä, kun olimme ahtautuneet yleisön joukkoon seuraamaan esteratsastuskisoja. Mukana oli niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin ratsukoita - eikä ihme. Olimmehan tulleet Englantiin asti katsomaan näitä kisoja. Olisihan niitä kotosuomestakin löytynyt, mutta satuimme olemaan lomailemassa paikkakunnalla jossa Silencen ponitalli sijaitsi ja pakkohan se oli päästä katsomaan kisoja Englannin maalla.
Kun pieni suomenhevosori kipitti maneesiin ja aloitti suorituksensa, olin myyty. Mä tahdoin ton hevosen! Liinaharjainen ori pomppi esteiden yli ketterästi ja kolmas sija ratsukolle napsahti ihan vaivatta.
Pikkulinnut lauloi, että Pantsari-niminen ori oli myynnissä. Mitä minä tässä vielä istuin, äkkiä orin omistaja, villaSukka, käsiini ja kauppoja hieromaan.
Ja tässä sitä ollaan. Kun olin Suomeen päässyt, kiirehdin Pantsarin kotitallille koeratsastamaan sen. Kuulema muutama muukin oli oria käynyt katsomassa, mutta jostain syystä ei ollut kemiat natsanneet ja Aatu oli villaSukalle jäänyt.
Hoidin Aatun karsinassa ja ori oli ihan kiltisti paikoillaan. Olin odottanut orimaista käytöstä, kuten pyörimistä ja varpaiden tallomista, mutta vielä mitä! Vähän pää vispasi, kun satulavyötä kiristin.
Selästä käsin Aatu vaikutti todella pirteältä ja omalla moottorilla kulkevalta kaverilta. Sain kuitenkin orin pysymään hallinnassa ja esteiden yli se pomppi oikein näppärästi. Rakastuin tähän liinaharjaiseen suomenpienhevoseen entistä enemmän.
Kun naama Naantalin aurinkona laskeuduin Aatun selästä, kysyin, paljonko villaSukka siitä rahaa tahtoisi...
10.01.2014 - Esteillä treenausta (kirj. villaSukka)
Tänään oli niin hyvä ilma treenailla hevosten kanssa, joten päätettiin Aatun kanssa lähteä kentälle hyppäämään. Esteitä olin valmiiksi tehnyt viisi, jotka lopuksi mentäisiin ratana. Esteiden korkeudet olivat 40-100cm, sekä joitakin esteitä laskeutuisin ratsailta nostelemaan. Aatu käveli innostuneen näköisenä kentällä, odottaen hyppäämään pääsyä. Lähdin kokoamaan ohjia sekä taivuttelemaan Aatua. Ori toimi hyvin ja keskittyi tehtäviinsä. Lähdettiin ravailemaan ja verkkailemaan, jonka jälkeen otettii ensimmäiset hypyt pienemmille esteille. Aatu hyppäsi vauhdilla, lähes joka esteen jälkeen sai otaa oria kiinni tai meinisi ihan kaahailuksi. Kuitenkin esteiden korkeuden noustessa, ori rauhoittui ja toimi kuin unelma. Laskeuduin alas nostamaan kaikki esteet 80-100cm ja lähdettiin työstämään ensiksi metrin pystyä. Aatu hyppäsi voimalla ja selivisi joka hypystä pudottamatta. Seuraavaksi kokeiltiin rataan, Aatu selvisi tehtävästä hyvin. Kuitenkin yhden esteen otimme alas, este oli 90cm okseri. Aatu toimi unelmallisesti ja kohta toivottavasti päästään suurempia luokkia kilpailemaan.
Valmennettava ratsukko oli jo alku lämmittelyjä suorittamassa, kun saavuin paikalle. Ryhdyin heti kasaamaan ratsukolle muutaman esteen rataa. Alkuun tuli kaksi ristikkoa peräkkäin, niiden jälkeen muutama pysty este ja loppuun muurin tyyppinen este. Esteiden korkeus oli alussa vain 50cm. Pyysin ratsukkoa tulemaan lämmittelynä ensin ristikot. Hevonen hyppäsi hyvin ja ratsastaja oli hypyssä hienosti mukana. Seuraavana pyysin tulemaan ristikot ja pystyesteet. Kolinaa ei kuulunut yhtään. Nyt ratsukko sai suorittaa koko radan ja huomasin hevosen epäilevän hiukan muurin kohdalla. Tästä huolimatta kävin nostamassa. Nyt ne olivat 90cm. Ratsukko sai lähteä radalle ja pystyesteen kohdalla kuului kolahdun, kun puomi putosi maahan. Kerroin ratsukolle miten hän korjaisi asian seuraavalla suorituksella. Pyysin ratsukkoa vielä kerran tulemaan radan ja nyt se näytti hyvältä. Oikean temmon löytäminen ei ollut niin helppoa. Kehuin ratsukkoa ja jätin heidät suorittamaan loppuverryttelyn keskenään.
25.09.2014 YLA:ssa piipahdus ja hyvää mieltä!
Aatun kanssa kävimme tänään pyörähtämässä yleislaatuarvostelussa ja hitsi vie, kuinka ylpeä mä tästä minisuokista olenkaan! Olin henkisesti varautunut kolmospalkintoon, vaan vielä mitä! Ukon papereissa luki seuraavaa:
20 (13+7) - 32 (21+11) - 17 - 14 - 3 = 86p / YLA2
WUHUU! Voin sanoa, että olen koko päivän loistanut kuin Naantalin aurinko ja hellinyt jääräpäistä oria ihan sen kyllästymiseen saakka. Joo, eihän tuo kakkospalkinto mikään ykkössija ole, vaan mitä väliä?! Ei yhtikäs mitään.
Voidaan Aatun kanssa ensi kuussa sitten hyvillä mielin lähteä ERJ:n laatuarvosteluun, nyt kun on hieman kokemusta laatistilanteista alla.
03.09.2014 Kavalettiharjoituksia
Aatu louskutti kuolaimia tympääntyneenä, kun kiristin sen satulavyötä ja mittailin jalustimia sopivan pituisiksi. Ystäväni Helena oli luvannut tulla pitämään meille kavalettiharjoitustunnin ja hieman hermostutti minuakin Helenan läsnäolo. Tiesin, ettei nainen minua helpolla päästäisi ja jaksaisi huomauttaa pienestäkin virheestä. Aatu ilmeisesti aisti mielentilani ja säpsyi itsekkin jokaista rasahdusta, joka kentän laidalla olevista puskista kuului.
Helena antoi tehtäväksi tehdä pitkille sivuille voltit päätyihin sekä keskelle. Ensin mentiin kiltisti käynnissä ja sitten ruvettiin ravailemaan. Aatu löntysteli laiskanoloisesti eteenpäin ja Helena komensi käyttämään raippaa. Pari näpäytystä ja käynti/raviköpöttely muuttui rivakaksi raviksi nopeasti.
Helena muistutti minua käsien rentoudesta ja naureskeli minun vinolle istunnalle. "Istu suorassa!" kuului komento. Jees söör!
Aatu asettui mukavasti ja pyöristyi volteilla todella näppärästi. Raviverryttelyn loputtua olin saanut Aatun kunnolla liikkeelle eikä alkutunnin jännittämisestä enää ollut hajuakaan - kummallakaan.
Jatkoimme volttien ratsastusta ahkerasti ja sillä välin Helena raahasi kolme puomia pitkän sivun suuntaisesti.
- Vaihda suunta ja tuu nää puomit laukassa niin, että jokaisen puomin väliin tulee kolme laukka-askelta! kuului Helenan määräys.
Alkuun Aatulla tuli vain kaksi laukka-askelta puomien väliin, mutta sain laukkaa lyhennettyä ja oikea askelmäärä mahtui välikköön loppujen lopuksi.
Helena nosti puomit minimaaliseiksi ristikoiksi ja taas tultiin puomit laukassa. Tällä kertaa ei askelten sovittamisessakaan ollut vaikeuksia vaan "mahduimme" välikköön näppärästi. Helenakin kehui meidän menoa. Jes!
Helena kävi laittamassa kolme kavalettia toisellekkin pitkälle sivulle, joten ristikoiden lisäksi mentiin myös kavaletteja. Aatu pinkoi häntä tötteröllä eteenpäin, malttaen kuitenkin kuunnella minun apujani sekä ohjeita.
Lopetettuamme Helena kehuskeli Aatua sekä vähän minuakin ja toivotti onnea tuleviin kisoihin.
11.07.2014 - Estetreeniä
Aatu haukotteli makeasti, kun harjasin sitä tallikäytävällä. Tarhasta haettaessakin se oli löntysteli laiskanoloisesti vierellä eikä venkoillut riimunnarun toisessa päässä niin kuin sähköjänis. Myhäilin tyytyväisenä, kun luulin, että tänään Aatun kanssa estetreenit menisivät nappiin! Vielä mitä....
Kun pääsin Aatun selkään, se suorastaan räjähti hereille. Korvat pystyssä reippain askelin mentiin jo alkuverryttelyssä ja minulla oli täysi työ pitää ori aisoissa.
"Nyt työskennellään kunnolla, eikä hölmöillä!" tuhisin orille, joka yritti koko ajan ryöstää laukkaan ja muutenkin pomppi jokaiseen ilmansuuntaan takamus yläilmoissa.
Kun Aatu loppujen lopuksi rauhoittui ja rupesi jopa kuuntelemaan, uskalsin nostaa orilla laukan. Pikkuinen suokki laukkasi ihmeellisen rauhallisesti, eikä alkutreenien pöljäilyistä ollut enää merkkiäkään.
Esteet aloitimme helpolla ristikolla. Aatu hyppäsi innokkaasti matalan esteen yli. Seuraavalle esteelle ori pinkoi vähän turhankin innokkaasti, joten hyppyyn valmistautuminen meni plörinäksi. Aatu hyppäsi liian kaukaa ja puomit kolisivat maahan. Pidättelin Aatua seuraavalle esteelle tultaessa ja tällä kertaa Aatu malttoi hypätä oikeasta kohdasta.
Kun olimme treenanneet tarpeeksi, lähdin loppukäynneille maastoon ja käytiin me pulahtamassa läheisessä lammessakin.
05.02.2014 - Koeratsastus
Silencen lämmitetty maneesi huokui innostusta sekä kisajännitystä, kun olimme ahtautuneet yleisön joukkoon seuraamaan esteratsastuskisoja. Mukana oli niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin ratsukoita - eikä ihme. Olimmehan tulleet Englantiin asti katsomaan näitä kisoja. Olisihan niitä kotosuomestakin löytynyt, mutta satuimme olemaan lomailemassa paikkakunnalla jossa Silencen ponitalli sijaitsi ja pakkohan se oli päästä katsomaan kisoja Englannin maalla.
Kun pieni suomenhevosori kipitti maneesiin ja aloitti suorituksensa, olin myyty. Mä tahdoin ton hevosen! Liinaharjainen ori pomppi esteiden yli ketterästi ja kolmas sija ratsukolle napsahti ihan vaivatta.
Pikkulinnut lauloi, että Pantsari-niminen ori oli myynnissä. Mitä minä tässä vielä istuin, äkkiä orin omistaja, villaSukka, käsiini ja kauppoja hieromaan.
Ja tässä sitä ollaan. Kun olin Suomeen päässyt, kiirehdin Pantsarin kotitallille koeratsastamaan sen. Kuulema muutama muukin oli oria käynyt katsomassa, mutta jostain syystä ei ollut kemiat natsanneet ja Aatu oli villaSukalle jäänyt.
Hoidin Aatun karsinassa ja ori oli ihan kiltisti paikoillaan. Olin odottanut orimaista käytöstä, kuten pyörimistä ja varpaiden tallomista, mutta vielä mitä! Vähän pää vispasi, kun satulavyötä kiristin.
Selästä käsin Aatu vaikutti todella pirteältä ja omalla moottorilla kulkevalta kaverilta. Sain kuitenkin orin pysymään hallinnassa ja esteiden yli se pomppi oikein näppärästi. Rakastuin tähän liinaharjaiseen suomenpienhevoseen entistä enemmän.
Kun naama Naantalin aurinkona laskeuduin Aatun selästä, kysyin, paljonko villaSukka siitä rahaa tahtoisi...
10.01.2014 - Esteillä treenausta (kirj. villaSukka)
Tänään oli niin hyvä ilma treenailla hevosten kanssa, joten päätettiin Aatun kanssa lähteä kentälle hyppäämään. Esteitä olin valmiiksi tehnyt viisi, jotka lopuksi mentäisiin ratana. Esteiden korkeudet olivat 40-100cm, sekä joitakin esteitä laskeutuisin ratsailta nostelemaan. Aatu käveli innostuneen näköisenä kentällä, odottaen hyppäämään pääsyä. Lähdin kokoamaan ohjia sekä taivuttelemaan Aatua. Ori toimi hyvin ja keskittyi tehtäviinsä. Lähdettiin ravailemaan ja verkkailemaan, jonka jälkeen otettii ensimmäiset hypyt pienemmille esteille. Aatu hyppäsi vauhdilla, lähes joka esteen jälkeen sai otaa oria kiinni tai meinisi ihan kaahailuksi. Kuitenkin esteiden korkeuden noustessa, ori rauhoittui ja toimi kuin unelma. Laskeuduin alas nostamaan kaikki esteet 80-100cm ja lähdettiin työstämään ensiksi metrin pystyä. Aatu hyppäsi voimalla ja selivisi joka hypystä pudottamatta. Seuraavaksi kokeiltiin rataan, Aatu selvisi tehtävästä hyvin. Kuitenkin yhden esteen otimme alas, este oli 90cm okseri. Aatu toimi unelmallisesti ja kohta toivottavasti päästään suurempia luokkia kilpailemaan.