UUDET SIVUT
Virallinen nimi: A.I. Aikamiina, "Miina"
Syntymäaika: 14.08.2014 (ikääntyy satunnaisesti, nyt 5v) Säkäkorkeus: 162cm Rekisterinumero: VH14-018-1333 Koulutus: HeA, 80cm |
Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, tamma
Väri & merkit: Mustankimo (Ee/aa/Gg) Omistaja: Mila (VRL-11936), Petäjävaara Kasvattaja: Aittohaara / AITT2137 Painotuslaji: Yleisratsu |
virtuaalihevonen
Luonnekuvaus
A.I. Aikamiina eli tuttavien kesken Miina on energinen suomenhevostamma, jonka lempipuuhaa on härnätä muita hevosia mielin määrin. Siksi mustankimo tamma joudutaan tarhaamaan yksin, jotta se ei loukkaisi hölmöillessään muita hevosia - tai toiset hevoset hermostuksissaan sitä.
Vaikka toisia hevosia vastaan Miina on yksi kiusankappale, ihmisten seurassa tamma on todella nöyrä ja hyvätapainen tammaneiti. Ihmisten lisäksi tamma suorastaan rakastaa kissoja ja siksi se antaa mielellään kissojen lepuuttaa jalkojaan sen muhkean takamuksen päällä. Myös jokaista vastaan tulevaa karvakasaa Miina tervehtii höristen ja tykkää, kun kissa puskee itseään sitä vasten.
Käsiteltäessä Miina on kuuliainen eikä hötkyile tarpeettomia. Toki näitä ns. tammapäiviäkin arkeen mahtuu ja tällöin tamma näyttää nyrpeää naamaa eikä mikään, mitä ihminen pyytää sitä tekemään sovi arvon neidille. Mutta nämä känkkäränkkä-päivät ovat onneksi harvassa ja useimmiten Miina on oma ihana itsensä.
Harjauksesta Miina nauttii eikä sitä välttämättä tarvitse sitoa kiinni toimenpiteen ajaksi. Kaviotkin nousevat helposti puhdistettavaksi, eikä varusteiden laitossakaan ole tämän neidin kanssa ongelmia.
Sekä eläinlääkäri että kengittäjä kehuvat vuolaasti tätä tammaa, koska Miina ei heidänkään kättelyssä temppuile vaan ottaa vastaan piikit ja uudet kengät ihan rauhallisesti.
Alkuverryttelyjen aikana Miina testailee ratsastajaansa joka kerta. Kun neidille ei anna periksi ja näyttää, että nyt tehdään töitä eikä pelleillä, kuoriutuu tammasta nöyrä ja osaava ratsu. Sen liikkeet ovat näyttäviä sekä niiden mukana on helppo pysyä.
Työtävieroksumattomasta tammasta löytyy potentiaalia niin este- kuin kouluradallekkin. Se hyppää esteet mukisematta, tottelee ratsastajaansa tekemällä sen, mitä pyydetään ja jättää turhanpäiväiset törttöilyt unholaan.
Miina ei kuitenkaan siedä liian kovakouraista käsittelyä. Jos ohjissa roikutaan tai kiskotaan suusta, tamma pistää ranttaliksi.
Maastokaverinakin Miina on mitä mainioin, sillä se ei kyttäile pusikkoja tai ole revittelemässä pitkin maita ja mantuja villihevosen tavoin.
Kisamatkat Miinan kanssa kulkee yleensä samaa rataa: kuljetusautoon köpötellään tottuneesti sisään, mutta kisapaikalla sieltä ei tahdottaisi millään tulla ulos. Kun kimo tamma lopulta seisoo maankamaralla, se seurailee innostuneena ympärillään häärääviä ihmisiä sekä uusia hevostuttavuuksia, joita tamman tekisi mieli käydä vähän retuuttamassa. Kisaradalla Miina on oma itsensä eikä sitä häiritse kentän reunoilla pällistelevät ihmiset.
Vaikka toisia hevosia vastaan Miina on yksi kiusankappale, ihmisten seurassa tamma on todella nöyrä ja hyvätapainen tammaneiti. Ihmisten lisäksi tamma suorastaan rakastaa kissoja ja siksi se antaa mielellään kissojen lepuuttaa jalkojaan sen muhkean takamuksen päällä. Myös jokaista vastaan tulevaa karvakasaa Miina tervehtii höristen ja tykkää, kun kissa puskee itseään sitä vasten.
Käsiteltäessä Miina on kuuliainen eikä hötkyile tarpeettomia. Toki näitä ns. tammapäiviäkin arkeen mahtuu ja tällöin tamma näyttää nyrpeää naamaa eikä mikään, mitä ihminen pyytää sitä tekemään sovi arvon neidille. Mutta nämä känkkäränkkä-päivät ovat onneksi harvassa ja useimmiten Miina on oma ihana itsensä.
Harjauksesta Miina nauttii eikä sitä välttämättä tarvitse sitoa kiinni toimenpiteen ajaksi. Kaviotkin nousevat helposti puhdistettavaksi, eikä varusteiden laitossakaan ole tämän neidin kanssa ongelmia.
Sekä eläinlääkäri että kengittäjä kehuvat vuolaasti tätä tammaa, koska Miina ei heidänkään kättelyssä temppuile vaan ottaa vastaan piikit ja uudet kengät ihan rauhallisesti.
Alkuverryttelyjen aikana Miina testailee ratsastajaansa joka kerta. Kun neidille ei anna periksi ja näyttää, että nyt tehdään töitä eikä pelleillä, kuoriutuu tammasta nöyrä ja osaava ratsu. Sen liikkeet ovat näyttäviä sekä niiden mukana on helppo pysyä.
Työtävieroksumattomasta tammasta löytyy potentiaalia niin este- kuin kouluradallekkin. Se hyppää esteet mukisematta, tottelee ratsastajaansa tekemällä sen, mitä pyydetään ja jättää turhanpäiväiset törttöilyt unholaan.
Miina ei kuitenkaan siedä liian kovakouraista käsittelyä. Jos ohjissa roikutaan tai kiskotaan suusta, tamma pistää ranttaliksi.
Maastokaverinakin Miina on mitä mainioin, sillä se ei kyttäile pusikkoja tai ole revittelemässä pitkin maita ja mantuja villihevosen tavoin.
Kisamatkat Miinan kanssa kulkee yleensä samaa rataa: kuljetusautoon köpötellään tottuneesti sisään, mutta kisapaikalla sieltä ei tahdottaisi millään tulla ulos. Kun kimo tamma lopulta seisoo maankamaralla, se seurailee innostuneena ympärillään häärääviä ihmisiä sekä uusia hevostuttavuuksia, joita tamman tekisi mieli käydä vähän retuuttamassa. Kisaradalla Miina on oma itsensä eikä sitä häiritse kentän reunoilla pällistelevät ihmiset.
Suku
i. Hukkapätkä sh, m, 163cm KRJ-III |
ii.
Hukkareissu sh, m, 169cm |
iii. Näkymätön sh, m |
iie. Haituva sh, rt, enn. 1.24,8ly |
||
ie.
Hilla-Maaria sh, rnkm, 157cm |
iei. Himpaari sh, m, 159cm |
|
iee. Pilvi-Hilla sh, rnkm, 156cm |
||
e. A.I. Aikajana sh, km, 162cm |
ei. Herra Harlekiini sh, km, 163cm |
eii. Aikapoika sh |
eie. Pajun Ruusunen sh |
||
ee. Savimaan Sara sh, rn, 159cm |
eei. Sharmantti YE sh, prn, 160cm |
|
eee. Roihun Säihke sh, rt, 158cm |
I. Hukkapätkä on musta ja komea ratsastuskoulun kasvatti. Hyväluonteinen ori on menestynyt hyvin kouluratsastuksen saralla eikä vierasta esteidenkään hyppäämistä. Esteillä Hukkapätkällä on tapana hieman innostua liikaakin, joten sen kanssa ei olla käyty esteratoja kisamielessä hyppäämässä. Ainakaan vielä.
Hukkapätkä alkaa pikkuhiljaa siirtymään kisaeläkkeelle ja vaihtaa “ammattinsa” täysipäiväiseksi siitoshevoseksi.
II. Hukkareissu on isokokoinen suomenhevonen, jolta löytyy omaa tahtoa vaikka muille jakaa. Monien ihailema Hukkareissu on enimmäkseen kisannut villejä ratsastuskilpailuja vähän lajissa kuin lajissa. Mutta parhaimmat sijoitukset herra on napannut kouluratsastuskentiltä. Hukkareissun jälkeläisiinkin voi törmätä ratsastuskisoissa, oli laji mikä tahansa. Myös ns. puskaratsuina jälkeläisiä näkee ja useimmat ovat perineet isänsä tumman värin. III. Näkymätön on “pahasti sanottuna” vähän mitään sanomaton hevonen. Musta ori ei osannut hypätä esteitä, pää ei kestänyt raviradoilla ja kouluradalla hevonen oli yhtä notkea kuin rautakanki. Luonteeltaan Näkymätön kuitenkin oli täysi kymppi. Se niitti suosiota ratsastuskouluissa ja oli aina se ykkösvaihtoehto, kun oli tuntihevosista kyse. Vaikka ori olikin ihana, se joutui kiertolaiseksi. 20 vuoden ajan ori kiersi omistajalta toiselle, ratsastuskoululta toiselle. Viimeiset vuotensa se eli eräällä ratsastuskoululla lasten ratsuna, kunnes ori jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen vuoksi. IIE. Rautias Haituva oli tulinen ravuri, joka nyttemmin on jäänyt kisaeläkkeelle. Koska tamma ei voi sietää satulaa selässään, se saa viettää leppoisia eläkepäiviään kasvattaen varsojaan omaan tiukkaan tapaansa. Tammant jälkeläisiä näkee niin ravi- kuin kouluradoillakin, vaikkei tamman ravivarsat kovin kummoisesti juoksekkaan. Kouluradalla sen sijaan satulakammosta kärsivän tamman varsat pärjäävät yllättävän hyvin! IE. Hilla-Maaria on kaunis kimo suomenhevonen, joka tällä hetkellä asustelee Wild Horse Ranchilla, jonne muutti aika pian Hukkapätkän vieroittamisen jälkeen. Hyväkäytöksinen tamma on kisannut niin esteitä kuin kouluakin kohtalaisella menestyksellä. Mikään huipputason kisahevonen Hilla ei ole, mutta ei sen tarvitsekkaan olla. IEI. Himpaari oli Kouvolasta kotoisin oleva ori, joka oli kunnostautunut erityisesti kouluratojen kiertämiseen. Näyttävät liikkeet omaavan mustan oriin menoa kouluradalla oli mukava katsoa ja luonteensa puolesta Himpaari oli todella ihana. Se ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekkään. Himpaari kuoli vuonna 2011 tulipalossa. IEE. Pilvi-Hilla oli kaunis ruunikonkimo tamma, joka vietti melkeinpä koko elämänsä harrasteratsuna ja erään mummelin silmäteränä. Kouvolalainen Pilvi-Hilla sai pari jälkeläistä, joista toinen on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja toinen, Hilla-Maaria, on kisannut ja tuntihevosena toiminut ratsu. Pilvi-Hilla kuoli vanhuuteen vuonna 2010 kunnioitettavassa 28-vuoden iässä. |
E. A.I. Aikajana on Aittohaaran suomenhevoskasvatteja. Lajissa kuin lajissa kisaava Ankka on vasta aloitellut kisauraansa ja A.I. Aikamiina on tamman ensimmäisiä jälkeläisiä. Aika näyttää, mihin Ankka pystyy…
Ainakin sukunsa puolesta, Ankasta voi odottaa hyvää kisahevosta lajiin kuin lajiin. Sieltä kun löytyy niin ratsua kuin ravihevostakin. EI. Herra Harlekiini on Glass Horsesissa asuva komistus, joka kisaa niin esteillä kuin koulussakin. Hienosti pärjännyt Haru jatkaa edelleen kisauraansa omistajansa Tean kanssa. Hauskan värinen ori ei ole vielä ainakaan kovin montaa jälkeläistä maailmalle tuonut, mutta uskoisin, että orille on “ottajia” jos ja kun hevonen niittää menestystä lisää. EII. Aikapoika oli kimo suomenhevonen, jonka kanssa käytiin ahkerasti kouluratsastuskisoja läpi. Voimakastahtoisella orilla oli koulupainotteiset, hienot vanhemmat ja Aikapoika peri vanhempiensa taidot. Vaativalla tasolla kisannut ori on saanut neljä toinen toistaan upeampaa jälkeläistä, joista Herra Harlekiini on yksi. Aikapoika kuoli vuonna 2012 ähkyyn. EIE. Pajun Ruusunen on kaunis rautias tamma, joka oli aikoinaan lupaavakin kouluratsu. Mutta kuten arvata saattaa, tamman kilpaura loppui kuin seinään valitettavan loukkaantumisen myötä. Tammaa ei kuitenkaan lopetettu, vaan se sai jatkaa eloaan siitostammana - ja hyvä niin. Vielä tänäkin päivänä Ruusuksi kutsuttu tamma nauttii eläkepäivistään Kokkolassa pienellä maalaistallilla kaverinaan pari lammasta, aasi sekä lauma kissoja. EE. Savimaan Sara on raviradoillakin hyvin pärjännyt ruunikko, jolla on suuri kultainen sydän. Pomminvarma Sara harjoittelee tällä hetkellä Aittohaarassa kouluratsun uraa ja on tamma startannut myös VVJ:n alaisissakin kisoissa hyvin tuloksin. Tamman jälkeläisiin voi törmätä niin raviradoilla kuin ratsastuskilpailuissa. EEI. Sharmantti YE oli komea punaruunikko ori. Voitokkaasti ravannut herrasmies sai napattua pari arvokisavoittoakin. Sharmantti sai kehuja niin luonteestaan kuin kilpailumenestyksestä. Ori oli nimittäin äärimmäisen kiltti ja huomaavainen herra. Sharmantilla on lähemmäs viisikymmentä jälkeläistä ja niistä jokainen on enemmän tai vähemmän juossut menestyksekkäästi. Sharmantti YE lopetettiin 26-vuotiaana. EEE. Roihun Säihke on villi tammamuori, joka viettää eläkepäiviään Sotkamossa. Nuorempana Roihu oli kuuluisa karkureissuistaan ja sitä “jahdattiin” ympäri kylää lähes päivittäin. Kaikki kyläläiset tunsivat Roihun ja karkureissuillaan tamma sai useat herkkupalat tervehdykseksi naapureiltaan. Roihu oli kohtalaisen hyvä ravuri vaikkei mainetta ja mammonaa suuria kasoja kerännytkään. Sen verran kuitenkin, että ansaitsi päivittäisen ruoka-annoksensa. |
Jälkeläiset
Miina ottaa vastaan 2-polvisia suomenhevosoreja.
Kilpailukalenteri
PVM
18.10.2014 17.10.2014 16.10.2014 09.10.2014 04.10.2014 04.10.2014 01.10.2014 29.09.2014 23.09.2014 23.09.2014 21.09.2014 15.09.2014 15.09.2014 14.09.2014 11.09.2014 10.09.2014 10.09.2014 06.09.2014 05.09.2014 04.09.2014 |
JAOS
KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ |
LUOKKA
Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A Helppo A |
SIJOITUS
02/30 05/30 05/30 06/40 05/60 03/30 06/40 01/30 02/30 07/50 03/50 06/100 06/100 05/40 05/30 01/30 04/40 02/30 02/40 05/30 |
24.10.2014
24.10.2014 23.10.2014 20.10.2014 26.09.2014 22.09.2014 20.09.2014 09.09.2014 08.09.2014 08.09.2014 06.09.2014 30.09.2014
|
ERJ
ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ VSR
|
70cm
70cm 80cm 80cm 80cm 80cm 80cm 80cm 80cm 80cm 80cm 80cm
|
06/40
04/40 03/30 05/30 05/30 02/50 02/50 04/30 04/30 05/40 03/30 05/76
|
20.09.2014 - PKK-näyttelyt - Amarante - Muut hevostammat - HY (tuom. Anne)
11.09.2014 - PKK-Näyttelyt - Simora - Kimot - HY (tuom. Odelie)
07.09.2014 - PKK-Näyttelyt - Mêl Seren - Muut tammat (ei fwb) - HY (tuom. nica)
11.09.2014 - PKK-Näyttelyt - Simora - Kimot - HY (tuom. Odelie)
07.09.2014 - PKK-Näyttelyt - Mêl Seren - Muut tammat (ei fwb) - HY (tuom. nica)
Päiväkirja
13.09.2014 ratsastusta
Tehokkailla liikkeillä puunasin Miinan vaaleaa karvapeitettä puhtaaksi ja viheltelin Jari Sillanpään uusinta biisiä mielessäni. Surkatin korvamato, kun ei lähtenyt päästäni sitten millään. Miina kuunteli minun rallattelua korvat hörössä ja näyttipä lauleskeluni toimivan jonkinlaisena tuutulauluna, sillä tamma näytti siltä että voisi simahtaa hetkenä minä hyvänsä.
Rapsutin tamman otsaa ennen kuin kipaisin hakemassa sen varusteet satulahuoneesta. Suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän niin valmista tuli!
Miina heräsi horroksestaan, kun irrotin sen kahleista ja maiskautuksen säestämänä käskin tamman liikkeelle.
Maneesi kumisi tyhjyyttään, kun me Miinan kanssa sinne saavuimme. Nousin tamman selkään ja annoin sen kulkea kymmenisen minuuttia kaikessa rauhassa eteenpäin ennen kuin aloitimme oikean työnteon.
Kun kiristin ohjia, tamma rupesi painamaan kuolaimelle ja yritti ryöstäytyä laukkaan pariin otteeseen. Käskin sitä kuitenkin pysymään ravissa ja kiemurauralla sekä erikokoisilla volteilla sain tamman takaisin kuulolle ja pystyimme treenaamaan kunnolla.
Miina kulki nätisti muodossa ja pärskähteli tyytyväisyyttään, kun puolentoista tunnin päästä lopettelimme treenituokion. Laskeuduin selästä, löysäsin satulavyötä ja kiitin neitiä vielä kerran. Taisinpa minä sille luvata pienen herkkupalan palkinnoksi.
Miina oli ehtinyt hikoilla kiitettävästi, joten suihkutin tamman läpi haalealla vedellä. Tarkistin tamman jalat ennen kuin löin sille loimen selkään ja vein tamman karsinaan kuivumaan.
Kun Miina oli kuivunut, vaihdoin sadeloimen hikiloimen tilalle ja vein Miinan ulos tarhaan. Kimo tamma ravaili hetken ympäriinsä tarhassaan ennen kuin heittäytyi maahan piehtaroimaan. Luojan kiitos sadeloimesta… Eipähän tarvitsisi tammaa kaivaa esiin mutakerroksen alta...
Tehokkailla liikkeillä puunasin Miinan vaaleaa karvapeitettä puhtaaksi ja viheltelin Jari Sillanpään uusinta biisiä mielessäni. Surkatin korvamato, kun ei lähtenyt päästäni sitten millään. Miina kuunteli minun rallattelua korvat hörössä ja näyttipä lauleskeluni toimivan jonkinlaisena tuutulauluna, sillä tamma näytti siltä että voisi simahtaa hetkenä minä hyvänsä.
Rapsutin tamman otsaa ennen kuin kipaisin hakemassa sen varusteet satulahuoneesta. Suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän niin valmista tuli!
Miina heräsi horroksestaan, kun irrotin sen kahleista ja maiskautuksen säestämänä käskin tamman liikkeelle.
Maneesi kumisi tyhjyyttään, kun me Miinan kanssa sinne saavuimme. Nousin tamman selkään ja annoin sen kulkea kymmenisen minuuttia kaikessa rauhassa eteenpäin ennen kuin aloitimme oikean työnteon.
Kun kiristin ohjia, tamma rupesi painamaan kuolaimelle ja yritti ryöstäytyä laukkaan pariin otteeseen. Käskin sitä kuitenkin pysymään ravissa ja kiemurauralla sekä erikokoisilla volteilla sain tamman takaisin kuulolle ja pystyimme treenaamaan kunnolla.
Miina kulki nätisti muodossa ja pärskähteli tyytyväisyyttään, kun puolentoista tunnin päästä lopettelimme treenituokion. Laskeuduin selästä, löysäsin satulavyötä ja kiitin neitiä vielä kerran. Taisinpa minä sille luvata pienen herkkupalan palkinnoksi.
Miina oli ehtinyt hikoilla kiitettävästi, joten suihkutin tamman läpi haalealla vedellä. Tarkistin tamman jalat ennen kuin löin sille loimen selkään ja vein tamman karsinaan kuivumaan.
Kun Miina oli kuivunut, vaihdoin sadeloimen hikiloimen tilalle ja vein Miinan ulos tarhaan. Kimo tamma ravaili hetken ympäriinsä tarhassaan ennen kuin heittäytyi maahan piehtaroimaan. Luojan kiitos sadeloimesta… Eipähän tarvitsisi tammaa kaivaa esiin mutakerroksen alta...