UUDET SIVUT
Virallinen nimi: Kesäheila "Heila"
Syntymäaika: 15.05.2010 (ikääntyy satunnaisesti, nyt 10v) Säkäkorkeus: 169cm Rekisterinumero: VH13-018-0710 Koulutus: HeA, 80cm |
Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, tamma
Väri & merkit: Rautias (Ee/aa) Omistaja: Mila (VRL-11936), Petäjävaara Kasvattaja: evm Painotuslaji: Yleisratsu |
virtuaalihevonen
Luonnekuvaus
Kun Kesäheila-nimiseen suomenhevoseen ensimmäistä kertaa törmää, voi saada käsityksen tamman olevan syrjäänvetäytyvä juronaama. Näin ei kuitenkaan ole. Heila ei vaan ole niitä hevosia, jotka olisivat innoissaan kaveraamassa jokaisen uuden tuttavuuden kanssa. Heila on ns. hitaasti lämpeävä tamma, josta pitempi aikaisella tutustumisella kuoriutuu oikea sydäntenmurskaaja. Heila on ehdottomasti yhden ihmisen hevonen, sillä se ei todellakaan näytä parhaita puoliaan jokaiselle. Omalle Ihmiselle Heila on ystävällinen halinalle, joka menisi vaikka läpi tulen ja tappuran jos Oma Ihminen niin pyytäisi.
Taluttaessa Heila kulkee rauhalliseen tahtiin vierellä. Tuntemattoman hoitajan kanssa Heila on kuitenkin eräänlainen hirviö, joka kiusaa ja ärsyttää hoitajaansa jatkuvasti. Eikä sen komentaminen auta yhtään... Päinvastoin. Uuden hoitajan kanssa tanssahdellaan riimunnarun toisessa päässä kuin mikäkin ballerina, yritetään rynniä suuntaan X taluttajan halutessa painella suuntaan Y.
Harjauksen aikana Heila pyörii ja uhittelee hoitajalleen korvat luimussa eikä nosta kavioitaan puhdistettavaksi. Kuitenkin Oman Ihmisen kanssa Heila on oikea mamman mussukka, joka ei varmasti liikahda himpun vertaa harjauksen aikana, ellei ihminen sitä pyydä.
Heila kantaa kyseenalaista titteliä Tallin Kahlekuninkaasta - tai tässä tapauksessa Kahlekuningattaresta. Tamma nimittäin osaa vapauttaa itsensä niin riimunnarusta kuin karsinasta käden käänteessä. Siksi Heilan karsinassa onkin pari ylimääräistä salpaa, jotka tulee laittaa kiinni aina.
Voisi kuvitella, että kun Heilan selkään joku uusi tuttavuus takamuksensa istuttaa, tamma lähtee revittelemään tuhatta ja sataa pitkin kenttää pukitusten säestämänä... Näin ei kuitenkaan ole, sillä Heila heittäytyy oikeaksi laiskiaiseksi, joka ei millään jaksaisi tehdä mitään ja raahautuu puolikuolleen näköisenä pitkin kaviouraa... Mutta kun tuttu ihminen hyppää selkään, tammasta kuoriutuu todella näyttävä ja osaava ratsu, joka nöyrästi ja kuuliaisesti tottelee jokaista ratsastajansa antamaa apua.
Esteillä tamma suorastaan herää henkiin eikä se epäröi omituisten näköisten esteiden edessä. Eihän Heila mitään kovin korkeita esteitä hyppää, mutta yritystä ainakin löytyy!
Maastossa Heila menee täysin ratsastajansa ehdoilla, eikä laukkaile pitkin metsiköitä. Ellei ratsastaja niin halua.
Koska Heila on niin sen yhden ja tietyn ihmisen perään, ei kuljetusautoon lastaamisessakaan ole ongelmia tamman kanssa. Heila menee kiltisti koppiin ihmisensä ohjaamana eikä hermoile kuljetuksen aikana turhanpäiten.
Kisapaikoillakaan Heila ei sen huonommin käyttäydy. Rauhallisena tamma seuraa ihmis- ja hevosvilinää ja verryttelypaikalla sekä itse kisaradalla tamma tekee niin kuin käsketään.
Taluttaessa Heila kulkee rauhalliseen tahtiin vierellä. Tuntemattoman hoitajan kanssa Heila on kuitenkin eräänlainen hirviö, joka kiusaa ja ärsyttää hoitajaansa jatkuvasti. Eikä sen komentaminen auta yhtään... Päinvastoin. Uuden hoitajan kanssa tanssahdellaan riimunnarun toisessa päässä kuin mikäkin ballerina, yritetään rynniä suuntaan X taluttajan halutessa painella suuntaan Y.
Harjauksen aikana Heila pyörii ja uhittelee hoitajalleen korvat luimussa eikä nosta kavioitaan puhdistettavaksi. Kuitenkin Oman Ihmisen kanssa Heila on oikea mamman mussukka, joka ei varmasti liikahda himpun vertaa harjauksen aikana, ellei ihminen sitä pyydä.
Heila kantaa kyseenalaista titteliä Tallin Kahlekuninkaasta - tai tässä tapauksessa Kahlekuningattaresta. Tamma nimittäin osaa vapauttaa itsensä niin riimunnarusta kuin karsinasta käden käänteessä. Siksi Heilan karsinassa onkin pari ylimääräistä salpaa, jotka tulee laittaa kiinni aina.
Voisi kuvitella, että kun Heilan selkään joku uusi tuttavuus takamuksensa istuttaa, tamma lähtee revittelemään tuhatta ja sataa pitkin kenttää pukitusten säestämänä... Näin ei kuitenkaan ole, sillä Heila heittäytyy oikeaksi laiskiaiseksi, joka ei millään jaksaisi tehdä mitään ja raahautuu puolikuolleen näköisenä pitkin kaviouraa... Mutta kun tuttu ihminen hyppää selkään, tammasta kuoriutuu todella näyttävä ja osaava ratsu, joka nöyrästi ja kuuliaisesti tottelee jokaista ratsastajansa antamaa apua.
Esteillä tamma suorastaan herää henkiin eikä se epäröi omituisten näköisten esteiden edessä. Eihän Heila mitään kovin korkeita esteitä hyppää, mutta yritystä ainakin löytyy!
Maastossa Heila menee täysin ratsastajansa ehdoilla, eikä laukkaile pitkin metsiköitä. Ellei ratsastaja niin halua.
Koska Heila on niin sen yhden ja tietyn ihmisen perään, ei kuljetusautoon lastaamisessakaan ole ongelmia tamman kanssa. Heila menee kiltisti koppiin ihmisensä ohjaamana eikä hermoile kuljetuksen aikana turhanpäiten.
Kisapaikoillakaan Heila ei sen huonommin käyttäydy. Rauhallisena tamma seuraa ihmis- ja hevosvilinää ja verryttelypaikalla sekä itse kisaradalla tamma tekee niin kuin käsketään.
Suku
i. Mahtimoka evm sh, rt, 160cm |
ii. Marskin Marmatus evm sh, rt, 158cm |
iii. Marmaatti evm |
iie. Marjan Kajo evm |
||
ie. Neidin Mollamaija evm sh, vrt, 158cm |
iei. Raatteen Tie evm |
|
iee. Nukkekodin Sisäkkö evm |
||
e. Entinen Heila evm sh, vrt, 158cm |
ei. Heijastus evm sh, prt, 160cm |
eii. Herra Martin evm |
eie. Aamun Sara evm |
||
ee. Ex-Vaimo evm sh, prt, 157cm |
eei. Avioton evm |
|
eee. Saaran Tuike evm |
Jälkeläiset
06.06.2013 ori Hurmiksen Ristiretki - isä: Risteri
16.08.2014 tamma Pikkuinen Kesäleski - isä: Pikku Loisto
07.09.2014 ori Huitsin Nevada - isä: Raitavan Nevada
16.08.2014 tamma Pikkuinen Kesäleski - isä: Pikku Loisto
07.09.2014 ori Huitsin Nevada - isä: Raitavan Nevada
Kilpailukalenteri
12.09.2014 - KRJ - Mörkövaara - HeA - 03/40
11.09.2014 - KRJ - Dainty - HeA - 01/30 10.09.2014 - KRJ - Dainty - HeA - 05/30 09.09.2014 - KRJ - Dainty - HeA - 03/30 08.09.2014 - KRJ - Dainty - HeA - 01/30 08.09.2014 - KRJ - Shadiya Arabians - HeA - 01/40 05.09.2014 - KRJ - Järviluoto - HeA - 09/100 05.09.2014 - KRJ - Dainty - HeA - 03/30 04.09.2014 - KRJ - Dainty - HeA - 03/30 03.09.2014 - KRJ - Mörkövaara - HeA - 04/40 01.09.2014 - KRJ - Järviluoto - HeA - 07/100 30.08.2014 - KRJ - Järviluoto - Helppo A - 09/100 24.08.2014 - KRJ - Ketola - HeA - 04/22 28.08.2014 - KRJ - Dainty - HeA - 04/30 22.08.2014 - KRJ - Kuiskeen Suomenhevoset - HeA - 02/40 14.08.2014 - KRJ - Mörkövaara - HeA - 04/40 30.07.2014 - KRJ - Hiprakka - HeA - 02/30 25.07.2014 - KRJ - Hiprakka - HeA - 01/30 19.06.2014 - KRJ - Kisakeskus Lapland - HeA - 03/40 18.06.2014 - KRJ - Fiktio - HeA - 06/40 17.06.2014 - KRJ - Kisakeskus Lapland - HeA - 03/40 13.06.2014 - KRJ - Muiston Suomenhevoset - HeA - 02/40 09.06.2014 - KRJ - Muiston Suomenhevoset - HeA - 04/40 08.06.2014 - KRJ - Muiston Suomenhevoset - HeA - 05/40 20.05.2014 - KRJ - Diethelm Stables - HeA - 03/60 19.05.2014 - KRJ - Diethelm Stables - HeA - 06/60 16.05.2014 - KRJ - Diethelm Stables - HeA - 02/60 14.05.2014 - KRJ - Diethelm Stables - HeA - 07/60 14.05.2014 - KRJ - Kelokorven - HeA - 01/60 13.05.2014 - KRJ - Linya Stud - HeA - 03/60 25.04.2014 - KRJ - Rimeyard - HeA - 02/100 23.04.2014 - KRJ - Aittohaara - HeA - 06/50 12.04.2014 - KRJ - Susiraja - HeA - 03/30 09.04.2014 - KRJ - Tuulenpesä - HeA - 05/40 07.04.2014 - KRJ - Tuulenpesä - HeA - 02/40 05.04.2014 - KRJ - Fiktio - HeA - 03/40 01.04.2014 - KRJ - Aasikartano - HeA - 03/40 20.03.2014 - KRJ - Halden - HeB - 01/40 11.03.2014 - KRJ - Huvitutti - HeA - 01/50 08.03.2014 - KRJ - Huvitutti - HeA - 02/50 |
17.10.2014 - ERJ - Petäjävaara - 80cm - 02/30
16.10.2014 - ERJ - Petäjävaara - 80cm - 05/30 13.10.2014 - ERJ - Petäjävaara - 80cm - 03/30 10.10.2014 - ERJ - Petäjävaara - 80cm - 04/30 30.09.2014 - ERJ-CUP - KK Bailador - 80cm - 05/110 23.09.2014 - ERJ - Cresendo - 80cm - 06/50 20.09.2014 - ERJ - Cresendo - 80cm - 05/50 18.09.2014 - ERJ - Paraatiponit - 80cm - 05/30 16.09.2014 - ERJ - Paraatiponit - 80cm - 01/30 06.09.2014 - ERJ - KK Bailador - 80cm - 03/30 06.09.2014 - ERJ - KK Bailador - 80cm - 04/30 05.09.2014 - ERJ - Mörkövaara - 80cm - 04/40 02.09.2014 - ERJ - Mörkövaara - 80cm - 01/40 31.08.2014 - ERJ - Mörkövaara - 80cm - 03/40 21.08.2014 - ERJ - Mörkövaara - 80cm - 03/40 19.08.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 04/40 17.08.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 06/40 16.08.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 02/40 14.08.2014 - ERJ - Mörkövaara - 80cm - 02/40 11.08.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 01/40 06.08.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 02/40 02.08.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 03/40 29.07.2014 - ERJ - Mörkövaara - 80cm - 01/40 28.07.2014 - ERJ - Mörkövaara - 80cm - 01/40 14.06.2014 - ERJ - Hengenvaara - 80cm - 02/40 24.05.2014 - ERJ - Petäjävaara - 80cm - 04/30 13.05.2014 - ERJ - Paraatiponit - 80cm - 03/30 13.05.2014 - ERJ - LAC - 70cm - 03/40 10.05.2014 - ERJ - LAC - 70cm - 04/40 02.05.2014 - ERJ - Huvitus - 80cm - 02/40 22.04.2014 - ERJ - Huvitus - 80cm - 01/40 20.04.2014 - ERJ - Takkuinen - 80cm - 01/40 19.04.2014 - ERJ - Takkuinen - 80cm - 01/40 14.04.2014 - ERJ - Huvitus - 80cm - 04/40 13.04.2014 - ERJ - Huvitus - 80cm - 06/40 12.03.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 04/40 09.03.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 05/40 05.03.2014 - ERJ - Huvitutti - 80cm - 04/40 |
Päiväkirja
04.09.2014 Sadepäivän viettoa
Kesälle oli todellakin saanut heittää hyvästit, varsinkin kun katsoi pikkuhiljaa kellertyviä lehtiä ja taivaalle kertyneitä tummia pilviä, jotka vääjäämättä heittäisivät uuden saderintaman maahan.
Syksyisen sään vuoksi päätinkin lähteä ratsastamaan Kesäheilalla. Tamma seisoi sadeloimeen käärittynä tarhassaan tympääntyneen näköisenä ja näytti vilpittömästi ilahtuvan, kun huomasi minun tulleen hakemaan juuri häntä.
Höristen tamma kipitti luokseni portille ja antoi itsensä kiinni ilman mitään turhanpäiväistä kissa/hiirileikkiä. Tosin olinhan minä jo Heilalle se Number One, jonka kanssa tamma oli kuin mikäkin mamman kultamussukka. Ja sehän kelpasi minulle enemmän kuin hyvin!
Talutin Heilan talliin, sidoin sen tallikäytävälle ja kipaisin hakemassa sen harjat varustehuoneesta. Takaisin tallin puolelle tullessani Heila seisoi oven takana ilkikurisen näköisenä vaikka varmasti olin jättänyt sen tallikäytävän toiseen päähän. Kahlekuningatar oli iskenyt jälleen niinkin lyhyessä ajassa...
- Voi hittolainen sun kanssa, naureskelin ja talutin tamman riimusta takaisin harjauspaikalle.
Rupesin sukimaan karkulaista kumisualla hyräillen samalla jotain ärsyttävää poppirenkutusta, jonka olin aikaisemmin päivällä kuullut radiosta. Heila kuunteli loilotustani korvat hörössä, ilmeisesti epävireinen raakuntani ei Heilaa haitannut yhtään.
Kun tamma oli harjattu ja kaviot puhdistettu, nakkasin sille varusteet niskaan ja lähdimme maneesiin.
Heila kulki jo heti alkuverryttelyssä tosi hienosti, eikä alkujäykkyyttä ollut havaittavissa. Automaattisesti tamma hakeutui muotoon ja kulki hetkittäin jopa peräänannossa.
Hyppäsimme parit matalat esteetkin, jotka olin unohtanut koota pois ja Heilalla riitti kyllä virtaa siihen touhuun - vähän liiaksikin. Sain pidätellä ratsuani, jotta se ei aivan tuulispäänä hyökkäisi esteeltä seuraavalle. Hyvähän se vain oli, että nopeasti rata läpäistään, mutta kun en itse ehdi mukaan hyppyihin...
Treenien jälkeen olimme molemmat enemmän tai vähemmän hikisiä. Heila sai suihkun pesupaikalla, mutta itse jouduin odottamaan virkistävää suihkua iltaan. Ensin piti hoitaa tallityöt ja hevoset ennen kuin pääsisin pesemään itseni. Mutta ei se mitään. Hevosten vuoksi sitä tekee mitä tahansa - vaikka sitten haisisi kakkendaalenille koko päivän.
Kesälle oli todellakin saanut heittää hyvästit, varsinkin kun katsoi pikkuhiljaa kellertyviä lehtiä ja taivaalle kertyneitä tummia pilviä, jotka vääjäämättä heittäisivät uuden saderintaman maahan.
Syksyisen sään vuoksi päätinkin lähteä ratsastamaan Kesäheilalla. Tamma seisoi sadeloimeen käärittynä tarhassaan tympääntyneen näköisenä ja näytti vilpittömästi ilahtuvan, kun huomasi minun tulleen hakemaan juuri häntä.
Höristen tamma kipitti luokseni portille ja antoi itsensä kiinni ilman mitään turhanpäiväistä kissa/hiirileikkiä. Tosin olinhan minä jo Heilalle se Number One, jonka kanssa tamma oli kuin mikäkin mamman kultamussukka. Ja sehän kelpasi minulle enemmän kuin hyvin!
Talutin Heilan talliin, sidoin sen tallikäytävälle ja kipaisin hakemassa sen harjat varustehuoneesta. Takaisin tallin puolelle tullessani Heila seisoi oven takana ilkikurisen näköisenä vaikka varmasti olin jättänyt sen tallikäytävän toiseen päähän. Kahlekuningatar oli iskenyt jälleen niinkin lyhyessä ajassa...
- Voi hittolainen sun kanssa, naureskelin ja talutin tamman riimusta takaisin harjauspaikalle.
Rupesin sukimaan karkulaista kumisualla hyräillen samalla jotain ärsyttävää poppirenkutusta, jonka olin aikaisemmin päivällä kuullut radiosta. Heila kuunteli loilotustani korvat hörössä, ilmeisesti epävireinen raakuntani ei Heilaa haitannut yhtään.
Kun tamma oli harjattu ja kaviot puhdistettu, nakkasin sille varusteet niskaan ja lähdimme maneesiin.
Heila kulki jo heti alkuverryttelyssä tosi hienosti, eikä alkujäykkyyttä ollut havaittavissa. Automaattisesti tamma hakeutui muotoon ja kulki hetkittäin jopa peräänannossa.
Hyppäsimme parit matalat esteetkin, jotka olin unohtanut koota pois ja Heilalla riitti kyllä virtaa siihen touhuun - vähän liiaksikin. Sain pidätellä ratsuani, jotta se ei aivan tuulispäänä hyökkäisi esteeltä seuraavalle. Hyvähän se vain oli, että nopeasti rata läpäistään, mutta kun en itse ehdi mukaan hyppyihin...
Treenien jälkeen olimme molemmat enemmän tai vähemmän hikisiä. Heila sai suihkun pesupaikalla, mutta itse jouduin odottamaan virkistävää suihkua iltaan. Ensin piti hoitaa tallityöt ja hevoset ennen kuin pääsisin pesemään itseni. Mutta ei se mitään. Hevosten vuoksi sitä tekee mitä tahansa - vaikka sitten haisisi kakkendaalenille koko päivän.
05.06.2014 Kouluvalmennus - valmentajana Rawana
Tänään valmennus vuorossa olivat Heila ja Mila. Ratsukko olikin jo kentällä ja hiukan kerenneet aloittaa alkuverryttelyjä. Pyysin Milaa ottamaan voltteja käynnissä ja tavissa molempiin suuntiin. Heila näytti olevan hyvin kuulolla ja innoissaan päästessään töihin. Pyysin ratsukoa ottamaan lämmittelyksi myös avotaivutuksia ja sulkutaivutuksia.
Homma sujui paremmin kuin hyvin. Pyysin Milaa jatkamaan köynnissä uraa pitkin ja ottamaan pitkille sivuille lisättyä käyntiä. Sen jälkeen pyysin ottamaan samaa ravissa. Homma sujui hyvin, joten siirryttiin seuraavaan tehtävään.
Ratsukko sai nostaa laukan ja laukata muutaman kierroksen rennosti. Heila tuntui innostuvan tästä, mutta Mila sai hienosti heveson temmon korjattua. Seuraavana tehtävänä oli ottaa laukanvaihtoja käynnin kautta. Hommat sujui hyvin, koten jätin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyn itsenäisesti.
Tänään valmennus vuorossa olivat Heila ja Mila. Ratsukko olikin jo kentällä ja hiukan kerenneet aloittaa alkuverryttelyjä. Pyysin Milaa ottamaan voltteja käynnissä ja tavissa molempiin suuntiin. Heila näytti olevan hyvin kuulolla ja innoissaan päästessään töihin. Pyysin ratsukoa ottamaan lämmittelyksi myös avotaivutuksia ja sulkutaivutuksia.
Homma sujui paremmin kuin hyvin. Pyysin Milaa jatkamaan köynnissä uraa pitkin ja ottamaan pitkille sivuille lisättyä käyntiä. Sen jälkeen pyysin ottamaan samaa ravissa. Homma sujui hyvin, joten siirryttiin seuraavaan tehtävään.
Ratsukko sai nostaa laukan ja laukata muutaman kierroksen rennosti. Heila tuntui innostuvan tästä, mutta Mila sai hienosti heveson temmon korjattua. Seuraavana tehtävänä oli ottaa laukanvaihtoja käynnin kautta. Hommat sujui hyvin, koten jätin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyn itsenäisesti.
Maaliskuu 2014: Tutustumista ja koeratsastusta
"- Eihän se miltään yltiöystävälliseltä näytä..." Petra mutisi, kun tarhassa minua vastassa oli luimisteleva raudikko tamma. Olin tullut koeratsastamaan Kesäheila-nimisen tamman, joka ystävälläni oli myynnissä. Petra oli kehunut tamman olevan todella ystävällinen ja ihmisiä rakastava tapaus, mutta ainakin näin ensikättelyssä tamma vaikutti lähinnä ihmissyöjähevoselta. Mitähän tästä nyt tulee... Kuitenkin Petran myyntipuheet lupaavasta yleissuokista oli saanut minut jo kiinnostumaan tästä tammasta, joten en kääntynyt niiltä sijoiltani takaisin tulosuuntaani.
Annoin luimistelevan tamman haistella kättäni kaikessa rauhassa ja kun olin varma ettei käteni uppoaisi sen suuhun pureskeltavaksi, napsautin riimunnarun sen päitsiin kiinni.
Petra kertoili tamman treeniohjelmasta: päivittäin noin kaksi tuntia ratsastusta, niin koulua kuin esteitäkin.
Heila tanssahteli riimunnarun toisessa päässä koko matkan tallille ja mietin jälleen pienessä päässäni, et mihin olin itseni taas pistänyt. Pääsimme kuitenkin naarmuitta tallille ja kiinnitin tamman käytävälle.
Pikainen harjaus erittäin jäätävissä tunnelmissa ja kentälle. Nousin selkään hieman varautuneena, sillä olin varma Heilan saavan pukkilaukkakohtauksen - ilmeestä päätellen.
Tamma kuitenkin lähti ihan rauhallisesti löntystämään kaviouralle. Ehkä vähän liiankin rauhallisesti. Minulla oli täysi työ saada se menemään rivakampaa vauhtia... Petra kuitenkin lohdutti minua kertomalla, ettei Heila aina leikkinyt laiskiaista. Se olisi huomattavasti pirteämpi ja mallikas ratsu, kun sen selässä tuttu ihminen istuisi.
Pyysin Petran näyttää mallia ja tämä teki työtä käskettyä. Heilasta kuoriutui todellinen kouluratsu ja esteetkin se hyppäsi mukisematta. Tuijotin näkyä suu auki ja minun oli aivan pakko taputtaa kaksikolle.
"- Noh, mitäs pidit?" Petra kysyi, kun olimme laittaneet Heilan takaisin karsinaansa.
"- Minun pitää vähän miettiä..." mutisin. Heilassa oli kyllä potentiaalia, mutta...
"- Voithan sä käydä täällä useamminkin katsomassa sitä! Tutustuisitte ja niin edelleen..."
Ja niin me teimme. Toukokuussa Heila jo ensimmäisen kerran minulle hörähti, kun menin sitä hakemaan tarhasta. Ja siitä lähtien meidän ratsastustreenitkin menivät paremmin ja paremmin.
Kun kemiamme vihdoin olivat kohdanneet, raapustimme Petran kanssa kauppakirjat ja lähdin viemään Heilaa uuteen kotiinsa Petäjävaaraan.
"- Eihän se miltään yltiöystävälliseltä näytä..." Petra mutisi, kun tarhassa minua vastassa oli luimisteleva raudikko tamma. Olin tullut koeratsastamaan Kesäheila-nimisen tamman, joka ystävälläni oli myynnissä. Petra oli kehunut tamman olevan todella ystävällinen ja ihmisiä rakastava tapaus, mutta ainakin näin ensikättelyssä tamma vaikutti lähinnä ihmissyöjähevoselta. Mitähän tästä nyt tulee... Kuitenkin Petran myyntipuheet lupaavasta yleissuokista oli saanut minut jo kiinnostumaan tästä tammasta, joten en kääntynyt niiltä sijoiltani takaisin tulosuuntaani.
Annoin luimistelevan tamman haistella kättäni kaikessa rauhassa ja kun olin varma ettei käteni uppoaisi sen suuhun pureskeltavaksi, napsautin riimunnarun sen päitsiin kiinni.
Petra kertoili tamman treeniohjelmasta: päivittäin noin kaksi tuntia ratsastusta, niin koulua kuin esteitäkin.
Heila tanssahteli riimunnarun toisessa päässä koko matkan tallille ja mietin jälleen pienessä päässäni, et mihin olin itseni taas pistänyt. Pääsimme kuitenkin naarmuitta tallille ja kiinnitin tamman käytävälle.
Pikainen harjaus erittäin jäätävissä tunnelmissa ja kentälle. Nousin selkään hieman varautuneena, sillä olin varma Heilan saavan pukkilaukkakohtauksen - ilmeestä päätellen.
Tamma kuitenkin lähti ihan rauhallisesti löntystämään kaviouralle. Ehkä vähän liiankin rauhallisesti. Minulla oli täysi työ saada se menemään rivakampaa vauhtia... Petra kuitenkin lohdutti minua kertomalla, ettei Heila aina leikkinyt laiskiaista. Se olisi huomattavasti pirteämpi ja mallikas ratsu, kun sen selässä tuttu ihminen istuisi.
Pyysin Petran näyttää mallia ja tämä teki työtä käskettyä. Heilasta kuoriutui todellinen kouluratsu ja esteetkin se hyppäsi mukisematta. Tuijotin näkyä suu auki ja minun oli aivan pakko taputtaa kaksikolle.
"- Noh, mitäs pidit?" Petra kysyi, kun olimme laittaneet Heilan takaisin karsinaansa.
"- Minun pitää vähän miettiä..." mutisin. Heilassa oli kyllä potentiaalia, mutta...
"- Voithan sä käydä täällä useamminkin katsomassa sitä! Tutustuisitte ja niin edelleen..."
Ja niin me teimme. Toukokuussa Heila jo ensimmäisen kerran minulle hörähti, kun menin sitä hakemaan tarhasta. Ja siitä lähtien meidän ratsastustreenitkin menivät paremmin ja paremmin.
Kun kemiamme vihdoin olivat kohdanneet, raapustimme Petran kanssa kauppakirjat ja lähdin viemään Heilaa uuteen kotiinsa Petäjävaaraan.