UUDET SIVUT
Virallinen nimi: Huitsin Nevada "Huitsi"
Syntymäaika: 07.09.2014 (ikääntyy satunnaisesti, nyt 5v) Säkäkorkeus: 165cm Rekisterinumero: VH14-018-1461 Koulutus: HeA, re: 100cm |
Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, ori
Väri & merkit: Rautias (ee/aa), Liinaharja Omistaja: Mila (VRL-11936), Petäjävaara Kasvattaja: Petäjävaara (PETA8301) Painotuslaji: Esteratsu |
virtuaalihevonen
Luonnekuvaus
Huitsi on voimakastahtoinen ori, joka tarvitsee vierelleen vielä jääräpäisemmän ihmisen. Huitsi ei todellakaan tykkää uusista tuttavuuksista, vaan on lähinnä yhden ihmisen hevonen - ja sen yhden ihmisen kanssa Huitsi osaa käyttäytyä herrasmiehen tavoin. Jos sitä huvittaa...
Huitsia tulee aina taluttaa aina oririimulla. Ori nimittäin teutaroi minkä ehtii ja yrittää lähteä omille reissuilleen heti, kun taluttajan huomio kiinnittyy johonkin muualle. Muut orit ovat Huitsille kuin punainen vaate orille ja tammoja bongatessaan Huitsi uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä, jonka vuoksi olisi kovasti neitoja menossa hurmaamaan.
Hoidettaessa Huitsi kuitenkin on kiltisti paikoillaan jonkun aikaa. Jos harjaustuokio vain venyy venymistään, ori alkaa hermostua ja tepastelee paikoillaan tympääntyneenä. Joten mitään pitkiä harjaushetkiä ei orin kanssa kannata suunnitella. Mitä nopeampi, sen parempi.
Ainoa hoitotoimenpide, josta Huitsi voisi nauttia vaikka maailman tappiin saakka on peseminen. Huitsi silminnähden nauttii viileästä vedestä ja kesäisin ori järven rannan nähdessään suorastaan syöksyy aallokkoon jos sille lupa siihen annetaan.
Ratsuna Huitsi on reipas ja energinen kaveri, joka alkuverryttelyssä voi hieman testailla ratsastajansa hereillä oloa pomppimalla jokaiseen ilmansuuntaan. Kun orille näyttää, ettei nyt ole aikaa millekkään turhanpäiväiselle hölmöilylle, Huitsi on mukava ratsu, joka kuuntelee apuja moitteetta.
Koulukiemurat sujuu Huitsin kanssa ihan hyvin, mutta orin mielenkiinto ei tahdo pysyä yllä ja se keksii mielellään omaa tekemistä kesken koulutreenien.
Esteillä Huitsi kuitenkin on kuin kotonaan eikä temppuilusta ole tietoakaan, kun orin kanssa hyppäämään päästään. Suomenhevosen hieno hyppytyyli ja lennokkaat askeleet vievät ratsukon esteeltä toiselle helpon näköisesti eikä Huitsi usein kieltäydy esteiden edessä. Joskus ori kuitenkin voi innostua vähän liikaakin esteralla eikä aina malttaisi kuunnella pidätteitä, mutta ei kuitenkaan aivan käsistä lähde.
Kuljetuksessa ei ole Huitsin kanssa ongelmia. Kisapaikalla ori kuitenkin on kuin sähköjänis, joka isottelee muille oreille ja flirttailee tammoille. Verryttelykentällä ori keskittyminen on lähinnä uhittelussa muille hevosille, mutta kisaradalla suokki keskittyy suoritukseensa täydellisesti.
Huitsia tulee aina taluttaa aina oririimulla. Ori nimittäin teutaroi minkä ehtii ja yrittää lähteä omille reissuilleen heti, kun taluttajan huomio kiinnittyy johonkin muualle. Muut orit ovat Huitsille kuin punainen vaate orille ja tammoja bongatessaan Huitsi uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä, jonka vuoksi olisi kovasti neitoja menossa hurmaamaan.
Hoidettaessa Huitsi kuitenkin on kiltisti paikoillaan jonkun aikaa. Jos harjaustuokio vain venyy venymistään, ori alkaa hermostua ja tepastelee paikoillaan tympääntyneenä. Joten mitään pitkiä harjaushetkiä ei orin kanssa kannata suunnitella. Mitä nopeampi, sen parempi.
Ainoa hoitotoimenpide, josta Huitsi voisi nauttia vaikka maailman tappiin saakka on peseminen. Huitsi silminnähden nauttii viileästä vedestä ja kesäisin ori järven rannan nähdessään suorastaan syöksyy aallokkoon jos sille lupa siihen annetaan.
Ratsuna Huitsi on reipas ja energinen kaveri, joka alkuverryttelyssä voi hieman testailla ratsastajansa hereillä oloa pomppimalla jokaiseen ilmansuuntaan. Kun orille näyttää, ettei nyt ole aikaa millekkään turhanpäiväiselle hölmöilylle, Huitsi on mukava ratsu, joka kuuntelee apuja moitteetta.
Koulukiemurat sujuu Huitsin kanssa ihan hyvin, mutta orin mielenkiinto ei tahdo pysyä yllä ja se keksii mielellään omaa tekemistä kesken koulutreenien.
Esteillä Huitsi kuitenkin on kuin kotonaan eikä temppuilusta ole tietoakaan, kun orin kanssa hyppäämään päästään. Suomenhevosen hieno hyppytyyli ja lennokkaat askeleet vievät ratsukon esteeltä toiselle helpon näköisesti eikä Huitsi usein kieltäydy esteiden edessä. Joskus ori kuitenkin voi innostua vähän liikaakin esteralla eikä aina malttaisi kuunnella pidätteitä, mutta ei kuitenkaan aivan käsistä lähde.
Kuljetuksessa ei ole Huitsin kanssa ongelmia. Kisapaikalla ori kuitenkin on kuin sähköjänis, joka isottelee muille oreille ja flirttailee tammoille. Verryttelykentällä ori keskittyminen on lähinnä uhittelussa muille hevosille, mutta kisaradalla suokki keskittyy suoritukseensa täydellisesti.
Suku
i. Raitavan Nevada sh, rt, 161cm |
ii. Raitavan Kertoja
evm sh, rt, 162cm |
iii. Irvistäjän Poika evm sph, tprt, 144cm |
iie. Säheltäjä evm sh, rt, 150cm |
||
ie. Kauhistelija evm sh, prt, 157cm |
iei. Turon Tykki evm sh, rt, 159cm |
|
iee. Täys-Kahjo evm sh, prt, 161cm |
||
e. Kesäheila sh, rt, 169cm |
ei. Mahtimoka
evm sh, rt, 160cm |
eii. Marskin Marmatus evm sh, rt, 158cm |
eie. Neidin Mollamaija evm sh, vrt, 158cm |
||
ee. Entinen Heila evm sh, vrt, 158cm |
eei. Heijastus evm sh, prt, 160cm |
|
eee. Ex-vaimo evm sh, prt, 157cm |
Jälkeläiset
Ei ole vielä jalostuskäytössä
Kilpailukalenteri
PVM
24.10.2014 22.10.2014 20.10.2014 16.10.2014 13.10.2014 12.10.2014 11.10.2014 |
JAOS
ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ |
LUOKKA
100cm 100cm 100cm 100cm 100cm 100cm 100cm |
SIJOITUS
05/30 03/30 03/30 04/40 03/40 01/40 05/50 |
Päiväkirja
25.09.2014 - Estevalmennus
Henri Saamelainen oli tullut tänään valmentamaan minua ja Huitsia. Ennen kuin itse valmentaja saapui paikalle, teimme Huitsin kanssa alkuverryttelyt kiemurauralla sekä väistöillä. Ori tuttuun tapaansa hölmöili ensi alkuun ja sain oikeasti tehdä töitä, jotta se rauhottuisi ja rupeaisi kulkemaan kunnolla.
Kun Saamelainen sitten saapui paikalle, aloittelimme hyppyjä kolmoissarjalla. Pientä alun toilailuja oli edelleen Huitsista havaittavissa, jonka vuoksi ori säntäili sinne sun tänne ja hyppäsi turhan hätiköiden matalat ristikot. Saamelainen kehoitti rauhoittamaan hevosen ja tasata vauhdin, jonka jälkeen yritimme uudestaan. Tällä kertaa hypyt sujuivat huomattavasti paremmin ja mies nosti esteiden korkeutta 80cm saakka. Alun pelleillyt olivat jo unholaa ja Huitsi suoritti kolmoissarjan leikittä.
Otimme välikäynnit ja Saamelainen sillä välin teki meille kuuden esteen radan maneesiin. Korkeudet olivat 80 - 100cm. Pari ensimmäistä estettä sujui hienosti, mutta seuraavalle esteelle tultaessa Huitsi säikähti jotain ääntä ja tulimme esteelle hätäisesti eikä hyppypaikka löytynyt. Huitsi kieltäytyi hyppäämästä, mutta en antanut sen masentaa. Uusiksi vain... Saamelainen neuvoi ratsastamaan rohkeammin eteen.
Hyppäsimme rataa eri suunnista ja kun oli aika lopetella, Saamelainen kehui meitä hyväksi ratsukoksi. Vähän tekniikan hiomista ja meno olisi kuin olympialuokissa konsanaan! No, ehkei ihan, mutta saihan sitä aina haaveilla...
Henri Saamelainen oli tullut tänään valmentamaan minua ja Huitsia. Ennen kuin itse valmentaja saapui paikalle, teimme Huitsin kanssa alkuverryttelyt kiemurauralla sekä väistöillä. Ori tuttuun tapaansa hölmöili ensi alkuun ja sain oikeasti tehdä töitä, jotta se rauhottuisi ja rupeaisi kulkemaan kunnolla.
Kun Saamelainen sitten saapui paikalle, aloittelimme hyppyjä kolmoissarjalla. Pientä alun toilailuja oli edelleen Huitsista havaittavissa, jonka vuoksi ori säntäili sinne sun tänne ja hyppäsi turhan hätiköiden matalat ristikot. Saamelainen kehoitti rauhoittamaan hevosen ja tasata vauhdin, jonka jälkeen yritimme uudestaan. Tällä kertaa hypyt sujuivat huomattavasti paremmin ja mies nosti esteiden korkeutta 80cm saakka. Alun pelleillyt olivat jo unholaa ja Huitsi suoritti kolmoissarjan leikittä.
Otimme välikäynnit ja Saamelainen sillä välin teki meille kuuden esteen radan maneesiin. Korkeudet olivat 80 - 100cm. Pari ensimmäistä estettä sujui hienosti, mutta seuraavalle esteelle tultaessa Huitsi säikähti jotain ääntä ja tulimme esteelle hätäisesti eikä hyppypaikka löytynyt. Huitsi kieltäytyi hyppäämästä, mutta en antanut sen masentaa. Uusiksi vain... Saamelainen neuvoi ratsastamaan rohkeammin eteen.
Hyppäsimme rataa eri suunnista ja kun oli aika lopetella, Saamelainen kehui meitä hyväksi ratsukoksi. Vähän tekniikan hiomista ja meno olisi kuin olympialuokissa konsanaan! No, ehkei ihan, mutta saihan sitä aina haaveilla...