Hukkapätkä
KRJ-III (y09/14)
Virallinen nimi: Hukkapätkä "Pätkä"
Syntymäaika: 04.03.2013 (Ikä 13v, ikääntyy satunnaisesti) Säkäkorkeus: 163cm Rekisterinumero: VH14-018-0215 Koulutus: VaB |
Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, ori
Väri & merkit: musta (Ee/aa), tähti Omistaja: Mila (VRL-11936), Petäjävaara Kasvattaja: Mila (VRL-11936) / Vaahterapolku Painotuslaji: Kouluratsastus |
virtuaalihevonen
Tausta © SweetLittleVampire (DeviantArt) , ratsukko © Mila (VRL-11936)
Luonnekuvaus
Tähtipäinen Hukkapätkä syntyi ratsastuskoulu Vaahterapolkuun eräänä maaliskuisena aamuna. Samalla pieni orivarsa sai kunnian olla ensimmäinen kasvatti, joka näki päivänvalon kyseisellä tallilla. Vieroitukseen saakka Hukkapätkä ihastutti tuntilaisia sekä työntekijöitä Vaahterapolussa, kunnes se myytiin Sussulle Censorediin. Pätkä aloitti siellä kisauransa, mutta noin vuoden yhteiselon jälkeen Sussu päätti mustasta orista luopua ajanpuutteen vuoksi. Kasvattajana Milalla oli etuosto-oikeus oriin joten kun Sussu ilmoitti luopuvansa hevosesta, ei Milan tarvinnut kahta kertaa miettiä ottaako orin takaisin itselleen. Nainen kun oli hetkittäin katunut orista luopumisesta, olihan sen isä hänen lempihevosensa Hukkareissu.
Niinpä Hukkapätkä muutti Milan toiselle tallille, Petäjävaaraan, jatkamaan hyvin alkanutta kouluratsun uraansa.
Koska Pätkä on pienestä pitäen tottunut käsittelyyn ja ympärillä pörrääviin ihailijoihin, on se yleisesti ottaen melko rauhallinen ja mukava suomenhevosori.
Taluttaessa Pätkä voi hieman tanssahdella riimunnarun toisessa päässä, mutta aivan mahdottomaksi Pätkä ei heittäydy, vaan pysyy kyllä hallittavissa. Tammaneidit varsinkin saa orin hölmöilemään kesken talutuksen.
Pätkä kannattaa aina sitoa kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi, sillä ori on aina ori ja vietit vie, joten Pätkä saattaa hyöriä ja pyöriä karsinassa ja näin ollen vahingossa (tai tahallaan) astua hoitajansa varpaille tai runtata ihmispolo itsensä ja seinän väliin. Toki Pätkän saa rauhoittumaan ihan vain komentamalla, mutta ihmisen oman turvallisuuden vuoksi, ori pitää kiinnittää joko käytävälle tai karsinaansa ennen kuin sitä rupeaa puunaamaan puhtaaksi.
Ratsastessa Pätkä on todella osaava ja mukava ratsu. Potentiaalia orilta löytyy vaativiin luokkiin saakka, kiitos isänsä, jolta Pätkä on perinyt myös komean ulkonäkönsä.
Satulaansa Pätkä kuitenkin tarvitsee rauhallisen sekä osaavan ratsastajan, sillä hermostuneen ratsastajan alla se ei suostu yhteistyöhön ollenkaan. Ratsastajan osatessa hommansa, Pätkän kanssa on todella mukava työskennellä. Oli sitten kyseessä kouluradan kiemurat, maastoretket tai pienten esteiden pomppiminen.
Kuten jo arvata saattaa, Pätkältä löytyy eniten lahjoja kouluradoille. Sen liikkeet ovat lennokkaita ja hyvän näköiset. Kauniisti koossa menevä musta ori on todella upeaa katseltavaa.
Vaihtelun vuoksi Pätkällä on hyvä hyppiä välillä esteitäkin. Emänsä Hilla-Maaria oli enemmän este- kuin kouluratsu, joten Pätkä on napannut taitojaan myös emältään. Pätkällä on kuitenkin tapana ruveta pöljäilemään kesken estetreenien, jolloin sitten mennään eikä meinata… Liiallisen vauhdin ja pukkihyppelyiden vuoksi ei Hukkapätkän kanssa ole käyty estekilpailuissa. Ehkäpä joskus…
Maastossa Hukkapätkä on kiva kaveri. Se on rauhallinen ja peloton ratsu, joka ei pelkää mitään. Oli sitten kyseessä vastaan tuleva moottoriajoneuvo, polkupyörä, räksyttävä rakki tai metsän eläin.
Kisamatkoilla Pätkä on oma leppoisa itsensä. Se ei arastele kuljetusautoon menoa ja tulee sieltä mallikkaasti ulos. Kisapaikalla Hukkapätkä voi aluksi olla hieman säpsynä ja ihmetellä uutta paikkaa, mutta rauhoittuu nopeasti.
Niinpä Hukkapätkä muutti Milan toiselle tallille, Petäjävaaraan, jatkamaan hyvin alkanutta kouluratsun uraansa.
Koska Pätkä on pienestä pitäen tottunut käsittelyyn ja ympärillä pörrääviin ihailijoihin, on se yleisesti ottaen melko rauhallinen ja mukava suomenhevosori.
Taluttaessa Pätkä voi hieman tanssahdella riimunnarun toisessa päässä, mutta aivan mahdottomaksi Pätkä ei heittäydy, vaan pysyy kyllä hallittavissa. Tammaneidit varsinkin saa orin hölmöilemään kesken talutuksen.
Pätkä kannattaa aina sitoa kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi, sillä ori on aina ori ja vietit vie, joten Pätkä saattaa hyöriä ja pyöriä karsinassa ja näin ollen vahingossa (tai tahallaan) astua hoitajansa varpaille tai runtata ihmispolo itsensä ja seinän väliin. Toki Pätkän saa rauhoittumaan ihan vain komentamalla, mutta ihmisen oman turvallisuuden vuoksi, ori pitää kiinnittää joko käytävälle tai karsinaansa ennen kuin sitä rupeaa puunaamaan puhtaaksi.
Ratsastessa Pätkä on todella osaava ja mukava ratsu. Potentiaalia orilta löytyy vaativiin luokkiin saakka, kiitos isänsä, jolta Pätkä on perinyt myös komean ulkonäkönsä.
Satulaansa Pätkä kuitenkin tarvitsee rauhallisen sekä osaavan ratsastajan, sillä hermostuneen ratsastajan alla se ei suostu yhteistyöhön ollenkaan. Ratsastajan osatessa hommansa, Pätkän kanssa on todella mukava työskennellä. Oli sitten kyseessä kouluradan kiemurat, maastoretket tai pienten esteiden pomppiminen.
Kuten jo arvata saattaa, Pätkältä löytyy eniten lahjoja kouluradoille. Sen liikkeet ovat lennokkaita ja hyvän näköiset. Kauniisti koossa menevä musta ori on todella upeaa katseltavaa.
Vaihtelun vuoksi Pätkällä on hyvä hyppiä välillä esteitäkin. Emänsä Hilla-Maaria oli enemmän este- kuin kouluratsu, joten Pätkä on napannut taitojaan myös emältään. Pätkällä on kuitenkin tapana ruveta pöljäilemään kesken estetreenien, jolloin sitten mennään eikä meinata… Liiallisen vauhdin ja pukkihyppelyiden vuoksi ei Hukkapätkän kanssa ole käyty estekilpailuissa. Ehkäpä joskus…
Maastossa Hukkapätkä on kiva kaveri. Se on rauhallinen ja peloton ratsu, joka ei pelkää mitään. Oli sitten kyseessä vastaan tuleva moottoriajoneuvo, polkupyörä, räksyttävä rakki tai metsän eläin.
Kisamatkoilla Pätkä on oma leppoisa itsensä. Se ei arastele kuljetusautoon menoa ja tulee sieltä mallikkaasti ulos. Kisapaikalla Hukkapätkä voi aluksi olla hieman säpsynä ja ihmetellä uutta paikkaa, mutta rauhoittuu nopeasti.
Suku
i. Hukkareissu m, 169cm |
ii. Näkymätön m | iii. Pikkku-Pahis |
iie. Ihmetyttö | ||
ie. Haituva rt, 24,8ly | iei. Voitontanssi | |
iee. Valkojalka | ||
e. Hilla-Maaria km, 157cm |
ei. Himpaari m, 159cm | eii. Kompromissi |
eie. Pilvi-Mariaana | ||
ee. Pilvi-Hilla rnkm, 156cm | eei. Karhunkaataja | |
eee. Kissankello |
I. Hukkareissu on tumma ja tulinen suomenhevonen, joka toimii lähinnä siitoshommissa sekä omistajiensa “pienenä” puskaratsuna. Orin kanssa kyllä on kisailtu kouluratsastuksen saralla vaativissa luokissa. Ratsastuskoulussa yksityisenä majaileva 169cm korkea ori on ehdottomasti Pätkän omistajan, Milan, lempihevosia ja omistaapa nainen kyseistä Hukkareissusta ns. vasemman persposken.
II. Näkymätön oli tumma suomenhevonen, joka ei pahemmin menestynyt missään lajissa. Juoksuradoilla sillä ei kestänyt pää, esteitä hyppäsi kohtalaisesti ja kouluradalle laiskanpulskeaa oria ei kannattanut edes viedä. Kuitenkin luonteeltaan musta 167cm korkea ori oli mitä parhain: leppoisa laiskajaakko toimi ratsastuskoululla lastenratsuna, mutta koska muuksi orista ei ollut, se joutui kiertolaiseksi ja seilasi tallilta toiselle uusien omistajien perässä. 20vuoden aikana ori kiersi monet omistajat, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa kenellekkään. Jänteiden pettäessä jaloista, ori jouduttiin lopettamaan.
III. Musta Pikku-Pahis oli komea kouluratsu, joka taidoillaan hurmasi yleisön sekä tuomariston kouluratsastuskisoissa, joita kiersikin lähes koko elämänsä ajan. Se ehti tuottaa 15 vuoden elinikänsä aikana monta toinen toistaan upeampaa varsaa, kunnes jäi tapaturmaisesti kaatuvan puun alle.
IIE. Rauhallinen Ihmetyttö oli ex-ravuri, joka toimi ratsastuskoululla vammaisratsuna loistavan luonteensa vuoksi. Ravurin ura tammalla loppui, kun se loukkasi jalkansa, mutta liikuntarajotteisten ratsuna tämä tamma sai jatkaa elämäänsä. Tamma kuoli luonnollisesti 25-vuotiaana omaan karsinaansa.
IE. Haituva on tulinen ja tempperamenttinen raudikko, joka on nuoruudessaan kiertänyt raviratoja urakalla. Satulaa tämän tamman selkään ei saanut laitettua ilman hirveää tappelua, jonka vuoksi ratsastusta ei tämän tamman kanssa kokeiltu. Kuitenkin kolme tamman varsoista on mitä loistavimpia kouluratsuja - Hukkareissu mukaan lukien. Kaksi Haituvan varsaa taas niittävät mainetta raviradoilla.
IEI. Voitontanssi oli rautias ori, joka oli kilpailutilanteissa voimakastahtoinen taistelija, mutta muuten mitä kiltein ja leppoisin hevonen. Rahaa raviurallaan ori tienasi ihan mukavasti ja eläkeiän saavuttaessaan siirtyi eräälle perheelle tyttären ratsuksi. Kyseisessä perheessä Voitontanssi vietti mukavat eläkepäivät ennen kuin nukkui pois 21-vuotiaana.
IEE. Valkoisista sukistaan nimensä saanut Valkojalka kilpaili niin koulu- kuin esteradoilla. Varsinkin koulukentillä Valkojalka pärjäsi erinomaisesti, vaikkei tempperamenttisesta tammasta olisi heti niin uskonut. Se kun ei hyväksynyt lähelleen kuin tietyt ihmiset ja hevoset… Valkojalka lopetettiin 29-vuotiaana sen saatua ohutsuolen tulehduksen. Jälkeläisiä tällä kauniilla raudikolla on neljä kappaletta, joista 2 valloittaa esteratoja ja yksi juoksee kilpaa kärryjen kanssa raviradoilla.
E. Hilla-Maaria on kaunis kimo tamma, joka rakastaa niin ihmisiä kuin hevosiakin. Mikään kummoinen kisaratsu Hilla ei ole, mutta sen kanssa on kyllä säännöllisesti kokeiltu onnea niin este- kuin koulukentilläkin.
EI. Himpaari oli musta, 159cm korkea suomenhevosori jota luonteensa puolesta saattoi luulla ruunaksi. Rauhallinen herra toimi erään harrasteratsastajan kisahevosena ja pärjäsikin ihan mukavasti kilpatilanteissa. Himpaari jätti jälkeensä 16 varsaa ennen kuin kuoli vanhuuteen 28-vuoden iässä saman rakkaan omistajan valvovan silmän alla.
EII. Kompromissi oli tumma ja tulinen ravuri, joka ruunattiin pian Pilvi-Mariaanan astutuksen jälkeen. Ori oli niin mahdoton hormonihirviö, joten oli parempi ottaa siltä luulot pois pallien muodossa. Ruunauksen jälkeen ori kyllä rauhoittui huomattavasti, mutta niin rauhoittui myös sen ravivauhti ja orin kisaura tyssäsi siihen. Sen jälken Kompromissi toimi puskamopedina eräällä maalaistallilla, kunnes se jouduttiin lopettamaan 12-vuoden iässä jalan murtumisen vuoksi.
EIE. Pilvi-Mariaana oli rautias läsipäinen neiti, joka on toiminut niin ravihevosena kuin kilparatsunakin. Tamma on todellinen monitoimipolle, joka oli kaiken huipuksi mitä mahtavin hevospersoona helpon luonteensa vuoksi. Tamma nukkui pois 30-vuoden iässä.
EE. Pilvi-Hilla on kaunis ruunikonkimo tamma, joka toimii eräällä ratsastuskoululla opetusratsuna. Se onkin yksi tallin suosikeista, sillä se kantaa kärsivällisesti aloittelevat ratsastajat ja kokeneilla ratsastajilla vääntäytyy vaativan tason koulukiemuroille.
EEI. Karhunkaataja oli mustanruunikko ori, joka toimi lähinnä työhevosena. Sen ravi oli sen verran laiskanpulskeaa, ettei siitä ravuriksi ollut niin kuin suunniteltiin. Eräällä eläkeläismiehellä ori toimi puunkaatokaverina ja veti kärsivällisesti suuretkin kuormat pois metsän siimeksistä. Kun omistaja nukkui pois, lopetettiin Karhunkaatajakin, koska miehen jälkipolvi ei halunnut isänsä matkaavan tuonpuoleiseen yksin.
EEE. Kissankello oli kaunis kimo kouluratsu, joka tapasi Karhunkaatajan karkureissullaan. Tämä nätti suomenhevonen oli omistajansa silmäterä ja he osallistuivat ahkerasti kenttäkilpailuihin. Kissankello oli luonteeltaan todella helppo ja ratsastaessa tammalta löytyi sitä tarvittavaa energiaa. Tamma kuitenkin kuoli 9-vuoden iässä tapaturmaisesti.
II. Näkymätön oli tumma suomenhevonen, joka ei pahemmin menestynyt missään lajissa. Juoksuradoilla sillä ei kestänyt pää, esteitä hyppäsi kohtalaisesti ja kouluradalle laiskanpulskeaa oria ei kannattanut edes viedä. Kuitenkin luonteeltaan musta 167cm korkea ori oli mitä parhain: leppoisa laiskajaakko toimi ratsastuskoululla lastenratsuna, mutta koska muuksi orista ei ollut, se joutui kiertolaiseksi ja seilasi tallilta toiselle uusien omistajien perässä. 20vuoden aikana ori kiersi monet omistajat, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa kenellekkään. Jänteiden pettäessä jaloista, ori jouduttiin lopettamaan.
III. Musta Pikku-Pahis oli komea kouluratsu, joka taidoillaan hurmasi yleisön sekä tuomariston kouluratsastuskisoissa, joita kiersikin lähes koko elämänsä ajan. Se ehti tuottaa 15 vuoden elinikänsä aikana monta toinen toistaan upeampaa varsaa, kunnes jäi tapaturmaisesti kaatuvan puun alle.
IIE. Rauhallinen Ihmetyttö oli ex-ravuri, joka toimi ratsastuskoululla vammaisratsuna loistavan luonteensa vuoksi. Ravurin ura tammalla loppui, kun se loukkasi jalkansa, mutta liikuntarajotteisten ratsuna tämä tamma sai jatkaa elämäänsä. Tamma kuoli luonnollisesti 25-vuotiaana omaan karsinaansa.
IE. Haituva on tulinen ja tempperamenttinen raudikko, joka on nuoruudessaan kiertänyt raviratoja urakalla. Satulaa tämän tamman selkään ei saanut laitettua ilman hirveää tappelua, jonka vuoksi ratsastusta ei tämän tamman kanssa kokeiltu. Kuitenkin kolme tamman varsoista on mitä loistavimpia kouluratsuja - Hukkareissu mukaan lukien. Kaksi Haituvan varsaa taas niittävät mainetta raviradoilla.
IEI. Voitontanssi oli rautias ori, joka oli kilpailutilanteissa voimakastahtoinen taistelija, mutta muuten mitä kiltein ja leppoisin hevonen. Rahaa raviurallaan ori tienasi ihan mukavasti ja eläkeiän saavuttaessaan siirtyi eräälle perheelle tyttären ratsuksi. Kyseisessä perheessä Voitontanssi vietti mukavat eläkepäivät ennen kuin nukkui pois 21-vuotiaana.
IEE. Valkoisista sukistaan nimensä saanut Valkojalka kilpaili niin koulu- kuin esteradoilla. Varsinkin koulukentillä Valkojalka pärjäsi erinomaisesti, vaikkei tempperamenttisesta tammasta olisi heti niin uskonut. Se kun ei hyväksynyt lähelleen kuin tietyt ihmiset ja hevoset… Valkojalka lopetettiin 29-vuotiaana sen saatua ohutsuolen tulehduksen. Jälkeläisiä tällä kauniilla raudikolla on neljä kappaletta, joista 2 valloittaa esteratoja ja yksi juoksee kilpaa kärryjen kanssa raviradoilla.
E. Hilla-Maaria on kaunis kimo tamma, joka rakastaa niin ihmisiä kuin hevosiakin. Mikään kummoinen kisaratsu Hilla ei ole, mutta sen kanssa on kyllä säännöllisesti kokeiltu onnea niin este- kuin koulukentilläkin.
EI. Himpaari oli musta, 159cm korkea suomenhevosori jota luonteensa puolesta saattoi luulla ruunaksi. Rauhallinen herra toimi erään harrasteratsastajan kisahevosena ja pärjäsikin ihan mukavasti kilpatilanteissa. Himpaari jätti jälkeensä 16 varsaa ennen kuin kuoli vanhuuteen 28-vuoden iässä saman rakkaan omistajan valvovan silmän alla.
EII. Kompromissi oli tumma ja tulinen ravuri, joka ruunattiin pian Pilvi-Mariaanan astutuksen jälkeen. Ori oli niin mahdoton hormonihirviö, joten oli parempi ottaa siltä luulot pois pallien muodossa. Ruunauksen jälkeen ori kyllä rauhoittui huomattavasti, mutta niin rauhoittui myös sen ravivauhti ja orin kisaura tyssäsi siihen. Sen jälken Kompromissi toimi puskamopedina eräällä maalaistallilla, kunnes se jouduttiin lopettamaan 12-vuoden iässä jalan murtumisen vuoksi.
EIE. Pilvi-Mariaana oli rautias läsipäinen neiti, joka on toiminut niin ravihevosena kuin kilparatsunakin. Tamma on todellinen monitoimipolle, joka oli kaiken huipuksi mitä mahtavin hevospersoona helpon luonteensa vuoksi. Tamma nukkui pois 30-vuoden iässä.
EE. Pilvi-Hilla on kaunis ruunikonkimo tamma, joka toimii eräällä ratsastuskoululla opetusratsuna. Se onkin yksi tallin suosikeista, sillä se kantaa kärsivällisesti aloittelevat ratsastajat ja kokeneilla ratsastajilla vääntäytyy vaativan tason koulukiemuroille.
EEI. Karhunkaataja oli mustanruunikko ori, joka toimi lähinnä työhevosena. Sen ravi oli sen verran laiskanpulskeaa, ettei siitä ravuriksi ollut niin kuin suunniteltiin. Eräällä eläkeläismiehellä ori toimi puunkaatokaverina ja veti kärsivällisesti suuretkin kuormat pois metsän siimeksistä. Kun omistaja nukkui pois, lopetettiin Karhunkaatajakin, koska miehen jälkipolvi ei halunnut isänsä matkaavan tuonpuoleiseen yksin.
EEE. Kissankello oli kaunis kimo kouluratsu, joka tapasi Karhunkaatajan karkureissullaan. Tämä nätti suomenhevonen oli omistajansa silmäterä ja he osallistuivat ahkerasti kenttäkilpailuihin. Kissankello oli luonteeltaan todella helppo ja ratsastaessa tammalta löytyi sitä tarvittavaa energiaa. Tamma kuitenkin kuoli 9-vuoden iässä tapaturmaisesti.
Jälkeläiset
Pätkä ottaa vastaan 1polvisia suomen(pien)hevosia.
15.05.2014 - Rosvosulhanen - emä: Ryövärin Kiiranlilja - omistaja: Kuuralehto
14.08.2014 - A.I. Aikamiina - emä: A.I. Aikajana - omistaja: Mila
11.09.2014 - Pikku-Pätkä - emä: Pikkuinen Kesäleski - omistaja: Mila
11.09.2014 - Pätkä-Jätkä - emä: A.I. Maanantaikappale - omistaja: Mila
15.05.2014 - Rosvosulhanen - emä: Ryövärin Kiiranlilja - omistaja: Kuuralehto
14.08.2014 - A.I. Aikamiina - emä: A.I. Aikajana - omistaja: Mila
11.09.2014 - Pikku-Pätkä - emä: Pikkuinen Kesäleski - omistaja: Mila
11.09.2014 - Pätkä-Jätkä - emä: A.I. Maanantaikappale - omistaja: Mila
Kilpailukalenteri
PVM
23.08.2014 22.08.2014 22.08.2014 03.08.2014 19.08.2014 19.08.2014 20.06.2014 16.06.2014 11.06.2014 07.06.2014 22.05.2014 21.05.2014 20.05.2014 20.05.2014 19.05.2014 18.05.2014 17.05.2014 16.05.2014 15.05.2014 13.05.2014 06.05.2014 03.05.2014 28.04.2014 26.04.2014 25.04.2014 22.04.2014 22.04.2014 18.04.2014 16.04.2014 14.04.2014 12.04.2014 11.04.2014 09.04.2014 08.04.2014 06.04.2014 02.04.2014 14.03.2014 12.03.2014 11.03.2014 20.01.2014 06.03.2014 06.03.2014 04.03.2014 29.11.2013 26.11.2013 24.11.2013 23.11.2013 19.08.2013 18.08.2013 16.08.2013 15.08.2013 14.08.2013 13.08.2013 10.08.2013 10.08.2013 09.08.2013 06.08.2013 10.07.2013 13.07.2013 15.06.2013 |
JAOS
KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ KRJ |
JÄRJESTYSPAIKKA
team Räyhähenget Kisakeskus Reiter Mörkövaara Aittohaara team Räyhähenget team Räyhähenget Fiktio Ponipallero Fiktio Muiston suomenhevoset Aittohaara Diethelm Stables Aittohaara Kuuralehto Diethelm Stables Kuuralehto Diethelm Stables Linya Stud Linya Stud Kelokorven Verner Verner Verner Aittohaara Kaartin suomenhevoset Marvellous Herrings Aittohaara Huvitus Huvitus Huvitus Kevätrinne Tuulenpesä Tuulenpesä Tuulenpesä Marvellous Herrings Aasikartano Petäjävaara Petäjävaara Petäjävaara Neuenbürg Huvitutti Huvitutti Huvitutti Takkuinen Takkuinen Takkuinen Takkuinen Fiktio Fiktio Fiktio Fiktio Fiktio Fiktio Fiktio Fiktio Fiktio Fiktio Riiviöt Riiviöt Takkuinen |
LUOKKA
Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B Vaativa B |
SIJOITUS
05/40 04/40 02/30 04/50 05/40 05/40 03/40 02/50 02/50 05/40 04/50 05/60 06/50 04/30 03/60 02/40 05/60 06/60 07/60 02/30 02/30 04/30 04/30 05/50 04/40 02/30 06/50 02/40 01/40 05/40 01/40 05/40 01/40 01/40 02/50 03/40 05/30 05/30 03/30 05/39 07/50 06/50 07/50 06/50 01/50 02/50 02/50 01/40 05/40 02/40 06/40 06/40 01/40 06/40 03/40 04/40 03/40 02/50 02/50 07/50 |
NÄYTTELYT
-
-
Päiväkirja
05.10.2014 kouluvalmennus, valmentajana Jaana K
Mila oli soitellut edellisellä viikolla ja pyytänyt valmentamaan häntä ja Pätkää.
Saaavuin ratsukon kotitallille ja suuntasin maneesiin, missä Mila ja Pätkä olivat jo lämmittelyjen loppusuoralla.
Selitin Milalle suunnitelmani valmennuksen kulusta, jonka jälkeen ruvettiin töihin.
Teetin ratsukolla aluksi raviväistöjä, jotta Pätkä saatiin kunnolla hereillä ja pohkeille herkäksi.
Jatkoimme avo- ja sulkutaivutuksilla ravissa. Pätkä reagoi oikein hienosti Milan apuihin ja ratsukon yhteistyö vaikutti erittäin saumattomalta. Välillä sain huomautella Milaa asetuksesta, mutta muuten tehtävät sujuivat mallikkaasti.
Ravitehtävien jälkeen siirryttiin aluksi sulkutaivutuksiin laukassa ja siitä kahdeksikolla tehtäviin laukanvaihtoihin. Sulkutaivutus sujui näppärästi myös laukassa ja ainoastaan kerran jouduin huomauttamaan käsien asennosta. Laukan vaihdt menivät aluksi vähän säätämkiseksi, mutta pian Pätkä tajusi jutun juonen ja suoritti tehtävän niinkuin piti.
Koska aikaa oli vielä hippasen jäljellä pyysin vielä Milaa tekemään peruutuksesta laukan nostot molempiin suuntiin pari kertaa. Pätkä ymmärsi asian heti ja nosti laukan sillä sekunnilla, kun Mila laukkapohkeet antoi.
Kaiken kaikkiaan valmennus oli onnistunut. Ratsukon molemmat osapuolet täydentävät oikein mukavasti toisiaan ja ovat oiva pari.
29.09.2014 - kuulumisia
Pätkä näyttäisi nautiskelevan tästä "eläkeläisen" urastaan täysin siemauksin. Ei ole enää pakko koko aikaa reissata pitkin Suomen maita kisoja läpi käyden, vaan voi kaikessa rauhassa löllöillä kotitallilla, treffata tammoja ja käydä rentoututtavilla maastolenkeillä syksyisessä metsikössä. Jotta Pätkä ei aivan muodottamaksi pallokalaksi laiskottelun vuoksi paisuisi, treenaamme edelleen kouluradan kiemuroita ahkerasti ja joskus pompimme parit esteet vaihtelun vuoksi.
Tänään Pätkän kanssa treennattiin ahkerasti koulukiemuroita ja hypimme muutamat matalat okserit. Ori oli oma ihana itsensä ja kulki kuin unelma eteenpäin. Hypytkin luonnistuivat Pätkältä vaivatta ja mietin hetken, pitäisikö orin kanssa käydä kokeilemassa onnea estekisoissa... Ehkei nyt kuitenkaan. Lössöillään vaan nyt täällä kotona ja nautitaan siitä kisaeläkkeestä...
Pätkän nuorimmaiset varsat: Pikku-Pätkä sekä Pätkä-Jätkä etsiskelevät itselleen tällä hetkellä uutta kotia. Minulla ei yksinkertaisesti aika riitä näinkin moneen hevoseen, vaikka mieli tekisi kaikki kasvatit itselleni jättää. Joten jos joku on kiinnostunut jommastakummasta varsata, ottakee yhteyttä!
22.09.2014 - Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu
Tänään olikin se päivä, jolloin puunasin Hukkapätkäseni moitteettomaan kuntoon, käärin sen loimeen sekä kuljetussuojiin ja lähdimme körryyttelemään kohti kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluja.
Jännitti niin että meinasi pissi lirahtaa housuun. Olin hieman puolivitsillä Pätkän kyseiseen arvosteluun, joten odotukset eivät olleet korkealla. KRJ-III titteli olisi myös suoranainen ihme... Kakkonen ja ykkönen varsinkin...
Kun sitten ajoin takaisin Petäjävaaraan leveä hymy kasvoillani, en voinut muuta kuin vilkuilla vänkärin penkillä lojuvaa tuloslistaa ja korostustussilla maalattua Hukkapätkän pisteystä:
19 (6+7+6) - 40 - 0,5 - 6 - 8 = 73,5 p. KRJ-III
Vau. Mun ensimmäinen laatispalkittu hevonen. Wau. Jos vielä joku kaunis päivä kävis jätkän kaa uusinnassa. Kattomma sitä sitten joskus. Käydään ihan ensimmäiseksi kuitenkin YLA:ssa heti lokakuussa ja katsomme mahdollista KRJ:n laatiksen uusimista myöhemmin.
11.09.2014 Maastossa köpöttelyä
Syksy oli saanut otteensa kesästä ja puiden lehdet alkoivat hiljalleen kellertyä sekä leijailla maahan. Aurinko kuitenkin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten päätin satuloida Hukkapätkän ja lähteä sen kanssa pienelle maastolenkille.
Ori oli saanut siirtyä kisaeläkkeelle, joten se sai nauttia näistä rentoiluratsastuksista kun taas muut hevoset joutuivat hiki hatussa treenaamaan tulevia kisoja varten.
Yksinäinen kauris mussutti pellon reunalla heiniä ja katsahti meitä uteliaana. Se ei kuitenkaan sännännyt karkuun, vaikka Pätkä sille hirnahtikin tervehdyksensä. Jätimme pikkuisen jatkamaan syöntiään ja jatkoimme matkaa. Varikset raakkuivat puissa ja pari metsoa istui metsätien laidassa. Ah, että minä rakastin luontoa! Syksy oli juuri sillä kauneimmassa vaiheessa ruskan vuoksi.
Kävimme laukkaamassa eräällä sänkipellolla ja nautin tuulen huminasta korvissani. Hukkapätkäkin näytti tykkäävän pörinästä päätellen.
Tallille palatessamme hoidin orin ja annoin sille pari palaa omenasta, jonka olin napannut oman pihan puusta mukaan. Pätkä rouskutti palat parempiin suihin alta aikayksikön.
12.08.2014 Koulutreeniä
Sade pieksi tallipihaa, kun talutin Hukkapätkän ulos tallista. Koko heinäkuun ja elokuun alun oli ollut todella helteistä, joten tämän hetkinen säätila ei todellakaan pistänyt tällä kertaa harmittamaan, vaan oli erittäin tervetullutta vaihtelua.
Hukkapätkä oli todella mukava ratsastaa tänään! Se kulki alusta asti todella nätisti, teki kaiken mitä pyydettiin ihan mukisematta ja enemmänkin. Helteiden vuoksi musta ori on ollut hieman flegmaattinen treeneissä ja kisoissa, mutta nyt kun oli hieman viileämpää, orikin jaksoi touhuta huomattavasti paremmin.
Hukkapätkälle olin parhaillaan etsimässä "morsiammia", jotta saisin herralle jälkeläisnäyttöä mahdollisia laatisarvosteluja varten. Ihan huomaamatta olimme "naputelleet" KRJ:n laatuarvostelua ajatellen sijoitukset kasaan.
Katsotaan uskallanko minä lähteä tän ötökän kanssa mihinkään... Minulle kyllä riitti hyvin se, että Hukkapätkä oli minun omasta mielestäni upea ja mahtava sun muuta plässynpläätä!
15.02.2014 Kouluvalmennus
Helena oli tullut valmentamaan minua ja Pätkää tänne Petäjävaaraan. Ori oli kotiutunut hienosti ja tänään sitten pääsisimme tositoimiin herran kanssa. Teimme alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa itsenäisesti, ennen kuin Helena alkoi meitä "komentelemaan".
Laukassa meillä oli hieman ongelmia vaihtojen kanssa, sillä Pätkä meinasi heittää vähän leikiksi. Mutta sain nopeasti orini kuulolle ja takaisin muotoon, jonka jälkeen Helena kehui meidän menoamme vuolaasti. Myhäilin tyytyväisyyttäni.
Hieman sain noottia häsläävistä pohkeistani ja korkeuksiin nousevista käsistä, mutta Pätkä meni silti varsin mallikkaasti.
Helena ei päästänyt meitä helpolla ja kun valmennustuokio oli ohitse, me molemmat olimme suihkun tarpeessa.
13.02.2014 "Tuhlaajapojan" paluu
Kun sain sähköpostiini viestin, jossa Sussu kertoi luopuvansa Hukkapätkästä, ei minun kauaa tarvinnut miettiä otanko orin takaisin itselleni vai antaisinko Sussun myydä hevosen eteenpäin.
Niinpä musta tähtipäinen ori saapui Petäjävaaraan eräs torstai-ilta ja minä en meinannut pöksyissäni pysyä, niin innoissani olin. Ori oli komistunut mahdottomasti ja kisojakin se oli Sussun kanssa käynyt läpi hyvällä menestyksellä. Tuskin maltoin odottaa, että pääsisin orin kanssa kilpailemaan! Olin suunnitellut pitäväni tallilla koulukisat ensi kuussa, joten ne kisat olisivat oivat aloittamaan minun ja Hukkapätkän yhteinen kisataival.
Pätkä ei ollut moksiskaan maiseman vaihdoksesta. Se seurasi minua rauhallisesti karsinaansa ja syöksyi melkein välittömästi heinäkasan kimppuun, jonka olin laittanut oria odottamaan. Tarhaan se ei vielä tänään pääsisi vaan joutuisi odottelemaan huomiseen. Oria ei näyttänyt haittaavan neljän seinän sisällä kököttely - päinvastoin. Se seurasi tallin tapahtumia korvat hörössä ja tervehti jokaista ohikulkijaa pehmeällä hörinällä.
EDELLISESSÄ KODISSA KERÄTYT VALMENNUKSET:
02.05.2013 Kouluvalmennus VaB, Valmentajana Katharine
Sussu ja hänen nuori orinsa odottelivatkin jo minua kentällä kun itse sovin saapua paikalle. Aloitimme alkulämmittelystä missä ratsukko meni pääty-ympyrällä koottua- ja lisättyä ravia, tekivät pysähdyksiä sekä peruutuksia joista siirtyivät suoraan joko pidennettyyn tai koottuun raviin. Lämmittelyjen jälkeen hevosen kulkiessa rennosti ja elastisesti peräänannossa siirryimme avotaivutusten tekemiseen ravissa. Kaksikko kulki uran sisäreunaa pitkin ja alussa he tekivät kentän lyhyillä sivuilla avotaivutukset, hetken kuluttua pitkillä sivuilla. Avotaivutuksessa hevosen kanssa oli pientä hakemista sillä se ei meinannut taipua koko vartalostaan. Neuvoin ratsastajaa miten hänen tulisi vahvistaa apujaan jotta hevonen saataisiin asetettua niskasta, tasaisesti taivutettua kaulasta sekä rungosta, liikkeen suunnasta poispäin. Ratsun tulisi liikkua takajalat uralla ja etujalat sen sisäpuolella. Ratsukko tuli suoraa minua kohti avotaivutuksessa, mutta näin kaikki neljä jalkaa vaikka minun pitäisi nähdä vain kolme eli orin ulkoetujalka ei peittänyt sisätakajalkaa. "Aloita taivutus samalla tavalla kuin olisit lähdössä voltille. Johda hevosen etuosa uran sisäpuolelle tuntuvalla ohjasotteella ja aseta samalla ratsusi niskan ja pään liittymästä. Istu keskellä ja pyri istumaan mahdollisimman mukana liikkeessä" neuvoin ratsastajalle ja hetken päästä ratsukko suoritti avotaivutuksen oikeaoppisesti. Muutaman kerran jälkeen nuori ratsukin pääsi asian jyvälle, eikä ratsastajan tarvinnut enään antaa avotaivutusta varten normaalia napakampia apuja. Erinomaista työtä niin ratsastajalta kuin ratsultakin! Taivutusten jälkeen oli vuorossa koottu laukka. Tämän he hallitsivat oikein mainiosti. Sussu otti orin kanssa laukkaa kiemurauralla sekä kaviouran sisäpuolella, uran viertä kulkien. He tekivät muutamia ympyröitä ja suunnanvaihtojakin ennen loppuverryttelyn alkua. Jätin ratsukon suorittamaan loppuravailut kahdestaan ja lähdin valmistelemaan seuraavaa valmennusta.
28.04.2013 Kouluvalmennus VaB - Valmentajana Nilluri
Kaksikko oli jo lämmitellyt, kun saavuin maneesiin. Ulkona satoi kaatamalla, koska kesä oli tulossa. Jätkää oltiin kuvattu mukavaksi ja osaavaksi ratsuksi, niin meillä ei pitäisi olla ongelmia.
Aloitimme valmennuksen yksi laukanvaihto askeleessa, jonka jälkeen oli tarkoitus harjoitella taivutuksia. Jätkä totteli hienosti Sussua, joka antoi sille laukka-avut. Orin laukka oli tasaisennäköistä, eikä se yrittänyt mihinkään. Käskin ratsukon tehdä kulmassa käännöksen ja aloittaa laukanvaihdot - lyhyt sivu vasemmalla laukalla ja pitkä sivu taas vaihdoksilla. Jätkä meni aluksi melkein joka toisella askeleella laukanvaihdoissa sekaisin, kun nuorihan se oli. Kerroin Sussulle hieman neuvoja, joka voisivat auttaa oria pysymään tahdissa. Laukanvaihdot eivät olleet enää niin kömpelönnäköisiä, vaikka Jätkä aina välillä meni sekaisin. Sussu meinasi unohtaa, että lyhyt sivu piti mennä vasemmalla laukalla, mutta vaihtoi nopeasti oikealta laukalta vasempaan. Jätkä kuunteli tarkkaavaisesti Sussun apuja ja liikkui niiden mukaisesti. Toisen pitkän sivun laukanvaihdot menivät jo paljon paremmin, ja ratsukolla ei ollut kuin pari ajatusvirhettä.
Pienen tauon jälkeen vaihdoimme avotaivutuksiin ravissa sekä sulkutaivutuksiin ravissa ja laukassa. Jätkä nosti hyvin ravin ja alkoi hyvin taipua, kun Sussu antoi sille neuvot. Taivutus jäi kuitenkin hieman kesken, ja Jätkä jatkoi matkaa ravissa. Käskin heidän uusia avotaivutus, kääntyä ympäri ja uudelleen. Jätkä oli avoin ja se taipui oikeaan suuntaan. Käännös ja taivutus uudestaan hyvin vain pienillä virheillä, joita käskin Sussun huomioida. He toistivat taivutuksen vielä kerran ilman ongelmia. Kehuin kaksikkoa ja annoin hieman neuvoja sulkutaivutuksista. Ensin kokeilimme sulkutaivutuksia ravissa, ja Jätkä ja Sussu onnistuivat hyvin. Jätkäkin nosteli enemmän jalkojaan, koska sen askeleet eivät olleet enää kömpelömäiset. Käskin heidän tehdä käännös uudestaan, ettei kenttä loppuisi kesken, ja laukka. Jätkä ei keskittynyt sulkutaivutukseen ihan tosissaan, ja taivutus jäi keskiverroksi. Käskin Sussun hieman herätellä Jätkää, jos tämä ei keskittyisi kunnolla. Uusinnalla Jätkä onnistui ja sai kehuja onnistumisesta.
Valmennus alkoi olla lopuillaan ja oli loppuverryttelyjen vuoro. Käskin ratsukon ravata kevyesti kenttää ympäri pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen he voisivat mennä pienelle maastolenkille.
Mila oli soitellut edellisellä viikolla ja pyytänyt valmentamaan häntä ja Pätkää.
Saaavuin ratsukon kotitallille ja suuntasin maneesiin, missä Mila ja Pätkä olivat jo lämmittelyjen loppusuoralla.
Selitin Milalle suunnitelmani valmennuksen kulusta, jonka jälkeen ruvettiin töihin.
Teetin ratsukolla aluksi raviväistöjä, jotta Pätkä saatiin kunnolla hereillä ja pohkeille herkäksi.
Jatkoimme avo- ja sulkutaivutuksilla ravissa. Pätkä reagoi oikein hienosti Milan apuihin ja ratsukon yhteistyö vaikutti erittäin saumattomalta. Välillä sain huomautella Milaa asetuksesta, mutta muuten tehtävät sujuivat mallikkaasti.
Ravitehtävien jälkeen siirryttiin aluksi sulkutaivutuksiin laukassa ja siitä kahdeksikolla tehtäviin laukanvaihtoihin. Sulkutaivutus sujui näppärästi myös laukassa ja ainoastaan kerran jouduin huomauttamaan käsien asennosta. Laukan vaihdt menivät aluksi vähän säätämkiseksi, mutta pian Pätkä tajusi jutun juonen ja suoritti tehtävän niinkuin piti.
Koska aikaa oli vielä hippasen jäljellä pyysin vielä Milaa tekemään peruutuksesta laukan nostot molempiin suuntiin pari kertaa. Pätkä ymmärsi asian heti ja nosti laukan sillä sekunnilla, kun Mila laukkapohkeet antoi.
Kaiken kaikkiaan valmennus oli onnistunut. Ratsukon molemmat osapuolet täydentävät oikein mukavasti toisiaan ja ovat oiva pari.
29.09.2014 - kuulumisia
Pätkä näyttäisi nautiskelevan tästä "eläkeläisen" urastaan täysin siemauksin. Ei ole enää pakko koko aikaa reissata pitkin Suomen maita kisoja läpi käyden, vaan voi kaikessa rauhassa löllöillä kotitallilla, treffata tammoja ja käydä rentoututtavilla maastolenkeillä syksyisessä metsikössä. Jotta Pätkä ei aivan muodottamaksi pallokalaksi laiskottelun vuoksi paisuisi, treenaamme edelleen kouluradan kiemuroita ahkerasti ja joskus pompimme parit esteet vaihtelun vuoksi.
Tänään Pätkän kanssa treennattiin ahkerasti koulukiemuroita ja hypimme muutamat matalat okserit. Ori oli oma ihana itsensä ja kulki kuin unelma eteenpäin. Hypytkin luonnistuivat Pätkältä vaivatta ja mietin hetken, pitäisikö orin kanssa käydä kokeilemassa onnea estekisoissa... Ehkei nyt kuitenkaan. Lössöillään vaan nyt täällä kotona ja nautitaan siitä kisaeläkkeestä...
Pätkän nuorimmaiset varsat: Pikku-Pätkä sekä Pätkä-Jätkä etsiskelevät itselleen tällä hetkellä uutta kotia. Minulla ei yksinkertaisesti aika riitä näinkin moneen hevoseen, vaikka mieli tekisi kaikki kasvatit itselleni jättää. Joten jos joku on kiinnostunut jommastakummasta varsata, ottakee yhteyttä!
22.09.2014 - Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu
Tänään olikin se päivä, jolloin puunasin Hukkapätkäseni moitteettomaan kuntoon, käärin sen loimeen sekä kuljetussuojiin ja lähdimme körryyttelemään kohti kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluja.
Jännitti niin että meinasi pissi lirahtaa housuun. Olin hieman puolivitsillä Pätkän kyseiseen arvosteluun, joten odotukset eivät olleet korkealla. KRJ-III titteli olisi myös suoranainen ihme... Kakkonen ja ykkönen varsinkin...
Kun sitten ajoin takaisin Petäjävaaraan leveä hymy kasvoillani, en voinut muuta kuin vilkuilla vänkärin penkillä lojuvaa tuloslistaa ja korostustussilla maalattua Hukkapätkän pisteystä:
19 (6+7+6) - 40 - 0,5 - 6 - 8 = 73,5 p. KRJ-III
Vau. Mun ensimmäinen laatispalkittu hevonen. Wau. Jos vielä joku kaunis päivä kävis jätkän kaa uusinnassa. Kattomma sitä sitten joskus. Käydään ihan ensimmäiseksi kuitenkin YLA:ssa heti lokakuussa ja katsomme mahdollista KRJ:n laatiksen uusimista myöhemmin.
11.09.2014 Maastossa köpöttelyä
Syksy oli saanut otteensa kesästä ja puiden lehdet alkoivat hiljalleen kellertyä sekä leijailla maahan. Aurinko kuitenkin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten päätin satuloida Hukkapätkän ja lähteä sen kanssa pienelle maastolenkille.
Ori oli saanut siirtyä kisaeläkkeelle, joten se sai nauttia näistä rentoiluratsastuksista kun taas muut hevoset joutuivat hiki hatussa treenaamaan tulevia kisoja varten.
Yksinäinen kauris mussutti pellon reunalla heiniä ja katsahti meitä uteliaana. Se ei kuitenkaan sännännyt karkuun, vaikka Pätkä sille hirnahtikin tervehdyksensä. Jätimme pikkuisen jatkamaan syöntiään ja jatkoimme matkaa. Varikset raakkuivat puissa ja pari metsoa istui metsätien laidassa. Ah, että minä rakastin luontoa! Syksy oli juuri sillä kauneimmassa vaiheessa ruskan vuoksi.
Kävimme laukkaamassa eräällä sänkipellolla ja nautin tuulen huminasta korvissani. Hukkapätkäkin näytti tykkäävän pörinästä päätellen.
Tallille palatessamme hoidin orin ja annoin sille pari palaa omenasta, jonka olin napannut oman pihan puusta mukaan. Pätkä rouskutti palat parempiin suihin alta aikayksikön.
12.08.2014 Koulutreeniä
Sade pieksi tallipihaa, kun talutin Hukkapätkän ulos tallista. Koko heinäkuun ja elokuun alun oli ollut todella helteistä, joten tämän hetkinen säätila ei todellakaan pistänyt tällä kertaa harmittamaan, vaan oli erittäin tervetullutta vaihtelua.
Hukkapätkä oli todella mukava ratsastaa tänään! Se kulki alusta asti todella nätisti, teki kaiken mitä pyydettiin ihan mukisematta ja enemmänkin. Helteiden vuoksi musta ori on ollut hieman flegmaattinen treeneissä ja kisoissa, mutta nyt kun oli hieman viileämpää, orikin jaksoi touhuta huomattavasti paremmin.
Hukkapätkälle olin parhaillaan etsimässä "morsiammia", jotta saisin herralle jälkeläisnäyttöä mahdollisia laatisarvosteluja varten. Ihan huomaamatta olimme "naputelleet" KRJ:n laatuarvostelua ajatellen sijoitukset kasaan.
Katsotaan uskallanko minä lähteä tän ötökän kanssa mihinkään... Minulle kyllä riitti hyvin se, että Hukkapätkä oli minun omasta mielestäni upea ja mahtava sun muuta plässynpläätä!
15.02.2014 Kouluvalmennus
Helena oli tullut valmentamaan minua ja Pätkää tänne Petäjävaaraan. Ori oli kotiutunut hienosti ja tänään sitten pääsisimme tositoimiin herran kanssa. Teimme alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa itsenäisesti, ennen kuin Helena alkoi meitä "komentelemaan".
Laukassa meillä oli hieman ongelmia vaihtojen kanssa, sillä Pätkä meinasi heittää vähän leikiksi. Mutta sain nopeasti orini kuulolle ja takaisin muotoon, jonka jälkeen Helena kehui meidän menoamme vuolaasti. Myhäilin tyytyväisyyttäni.
Hieman sain noottia häsläävistä pohkeistani ja korkeuksiin nousevista käsistä, mutta Pätkä meni silti varsin mallikkaasti.
Helena ei päästänyt meitä helpolla ja kun valmennustuokio oli ohitse, me molemmat olimme suihkun tarpeessa.
13.02.2014 "Tuhlaajapojan" paluu
Kun sain sähköpostiini viestin, jossa Sussu kertoi luopuvansa Hukkapätkästä, ei minun kauaa tarvinnut miettiä otanko orin takaisin itselleni vai antaisinko Sussun myydä hevosen eteenpäin.
Niinpä musta tähtipäinen ori saapui Petäjävaaraan eräs torstai-ilta ja minä en meinannut pöksyissäni pysyä, niin innoissani olin. Ori oli komistunut mahdottomasti ja kisojakin se oli Sussun kanssa käynyt läpi hyvällä menestyksellä. Tuskin maltoin odottaa, että pääsisin orin kanssa kilpailemaan! Olin suunnitellut pitäväni tallilla koulukisat ensi kuussa, joten ne kisat olisivat oivat aloittamaan minun ja Hukkapätkän yhteinen kisataival.
Pätkä ei ollut moksiskaan maiseman vaihdoksesta. Se seurasi minua rauhallisesti karsinaansa ja syöksyi melkein välittömästi heinäkasan kimppuun, jonka olin laittanut oria odottamaan. Tarhaan se ei vielä tänään pääsisi vaan joutuisi odottelemaan huomiseen. Oria ei näyttänyt haittaavan neljän seinän sisällä kököttely - päinvastoin. Se seurasi tallin tapahtumia korvat hörössä ja tervehti jokaista ohikulkijaa pehmeällä hörinällä.
EDELLISESSÄ KODISSA KERÄTYT VALMENNUKSET:
02.05.2013 Kouluvalmennus VaB, Valmentajana Katharine
Sussu ja hänen nuori orinsa odottelivatkin jo minua kentällä kun itse sovin saapua paikalle. Aloitimme alkulämmittelystä missä ratsukko meni pääty-ympyrällä koottua- ja lisättyä ravia, tekivät pysähdyksiä sekä peruutuksia joista siirtyivät suoraan joko pidennettyyn tai koottuun raviin. Lämmittelyjen jälkeen hevosen kulkiessa rennosti ja elastisesti peräänannossa siirryimme avotaivutusten tekemiseen ravissa. Kaksikko kulki uran sisäreunaa pitkin ja alussa he tekivät kentän lyhyillä sivuilla avotaivutukset, hetken kuluttua pitkillä sivuilla. Avotaivutuksessa hevosen kanssa oli pientä hakemista sillä se ei meinannut taipua koko vartalostaan. Neuvoin ratsastajaa miten hänen tulisi vahvistaa apujaan jotta hevonen saataisiin asetettua niskasta, tasaisesti taivutettua kaulasta sekä rungosta, liikkeen suunnasta poispäin. Ratsun tulisi liikkua takajalat uralla ja etujalat sen sisäpuolella. Ratsukko tuli suoraa minua kohti avotaivutuksessa, mutta näin kaikki neljä jalkaa vaikka minun pitäisi nähdä vain kolme eli orin ulkoetujalka ei peittänyt sisätakajalkaa. "Aloita taivutus samalla tavalla kuin olisit lähdössä voltille. Johda hevosen etuosa uran sisäpuolelle tuntuvalla ohjasotteella ja aseta samalla ratsusi niskan ja pään liittymästä. Istu keskellä ja pyri istumaan mahdollisimman mukana liikkeessä" neuvoin ratsastajalle ja hetken päästä ratsukko suoritti avotaivutuksen oikeaoppisesti. Muutaman kerran jälkeen nuori ratsukin pääsi asian jyvälle, eikä ratsastajan tarvinnut enään antaa avotaivutusta varten normaalia napakampia apuja. Erinomaista työtä niin ratsastajalta kuin ratsultakin! Taivutusten jälkeen oli vuorossa koottu laukka. Tämän he hallitsivat oikein mainiosti. Sussu otti orin kanssa laukkaa kiemurauralla sekä kaviouran sisäpuolella, uran viertä kulkien. He tekivät muutamia ympyröitä ja suunnanvaihtojakin ennen loppuverryttelyn alkua. Jätin ratsukon suorittamaan loppuravailut kahdestaan ja lähdin valmistelemaan seuraavaa valmennusta.
28.04.2013 Kouluvalmennus VaB - Valmentajana Nilluri
Kaksikko oli jo lämmitellyt, kun saavuin maneesiin. Ulkona satoi kaatamalla, koska kesä oli tulossa. Jätkää oltiin kuvattu mukavaksi ja osaavaksi ratsuksi, niin meillä ei pitäisi olla ongelmia.
Aloitimme valmennuksen yksi laukanvaihto askeleessa, jonka jälkeen oli tarkoitus harjoitella taivutuksia. Jätkä totteli hienosti Sussua, joka antoi sille laukka-avut. Orin laukka oli tasaisennäköistä, eikä se yrittänyt mihinkään. Käskin ratsukon tehdä kulmassa käännöksen ja aloittaa laukanvaihdot - lyhyt sivu vasemmalla laukalla ja pitkä sivu taas vaihdoksilla. Jätkä meni aluksi melkein joka toisella askeleella laukanvaihdoissa sekaisin, kun nuorihan se oli. Kerroin Sussulle hieman neuvoja, joka voisivat auttaa oria pysymään tahdissa. Laukanvaihdot eivät olleet enää niin kömpelönnäköisiä, vaikka Jätkä aina välillä meni sekaisin. Sussu meinasi unohtaa, että lyhyt sivu piti mennä vasemmalla laukalla, mutta vaihtoi nopeasti oikealta laukalta vasempaan. Jätkä kuunteli tarkkaavaisesti Sussun apuja ja liikkui niiden mukaisesti. Toisen pitkän sivun laukanvaihdot menivät jo paljon paremmin, ja ratsukolla ei ollut kuin pari ajatusvirhettä.
Pienen tauon jälkeen vaihdoimme avotaivutuksiin ravissa sekä sulkutaivutuksiin ravissa ja laukassa. Jätkä nosti hyvin ravin ja alkoi hyvin taipua, kun Sussu antoi sille neuvot. Taivutus jäi kuitenkin hieman kesken, ja Jätkä jatkoi matkaa ravissa. Käskin heidän uusia avotaivutus, kääntyä ympäri ja uudelleen. Jätkä oli avoin ja se taipui oikeaan suuntaan. Käännös ja taivutus uudestaan hyvin vain pienillä virheillä, joita käskin Sussun huomioida. He toistivat taivutuksen vielä kerran ilman ongelmia. Kehuin kaksikkoa ja annoin hieman neuvoja sulkutaivutuksista. Ensin kokeilimme sulkutaivutuksia ravissa, ja Jätkä ja Sussu onnistuivat hyvin. Jätkäkin nosteli enemmän jalkojaan, koska sen askeleet eivät olleet enää kömpelömäiset. Käskin heidän tehdä käännös uudestaan, ettei kenttä loppuisi kesken, ja laukka. Jätkä ei keskittynyt sulkutaivutukseen ihan tosissaan, ja taivutus jäi keskiverroksi. Käskin Sussun hieman herätellä Jätkää, jos tämä ei keskittyisi kunnolla. Uusinnalla Jätkä onnistui ja sai kehuja onnistumisesta.
Valmennus alkoi olla lopuillaan ja oli loppuverryttelyjen vuoro. Käskin ratsukon ravata kevyesti kenttää ympäri pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen he voisivat mennä pienelle maastolenkille.