UUDET SIVUT
Virallinen nimi: Narvan Savumerkki, "Sakke"
Syntymäaika: 17.07.2013 (ikä 8v, ikääntyy satunnaisesti) Säkäkorkeus: 151cm Rekisterinumero: VH13-018-0859 Koulutus: HeA, 80cm |
Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, ori
Väri ja merkit: Musta (Ee/aa) Omistaja: Mila (VRL-11936), Petäjävaara Kasvattaja: Narvan talli Painotus: Yleispainotus |
Talvinen "riehumiskuva" © Helena, muut kuvat © Mila
Klikkaamalla kuvia näet ne kokonaan!
Klikkaamalla kuvia näet ne kokonaan!
virtuaalihevonen
Luonnekuvaus
Narvan Savumerkki, eli tuttavallisemmin Sakke, on hieman jääräpäinen hevonen, jonka kanssa saa monta kertaa päivässä pitää ns. kurinpalautustuokioita, kun ori yrittää pomottaa ympärillään hääräävää ihmistä ihan 100-0. Sakelle ei saa missään tilanteessa antaa periksi, muuten ori pitää sinua aivan pilkkanaan ja tekee just niin kuin itse haluaa.
Päättäväisen ja Sakkea kovapäisemmän ihmisen kanssa ori on kuitenkin ihan jees tapaus, mitä nyt välillä koputtelee kepillä jäätä ja yrittää nousta pomoksi.
Taluttaessa Sakella täytyy pitää oririimua tai ainakin taluttaa herraa riimunnaru turpavärkin ympäri kiedottunu, sillä ori kyllä lähtisi oikein mielellään omille teilleen heti, kun siihen vain tulee mahdollisuus. Varsinkin sievät tammaneidit saa orin syrämen läpättämään ja niitä pitäisi päästä moikkaamaan keinolla millä hyvänsä.
Saken kyllä näkee ja kuulee kaukaa, kun sen kanssa pihalla tallailee. Ori nimittäin kulkee kuin vietereiden päällä pomppien ja hirnahtelee kuuluvasti jatkuvalla syötöllä.
Hoidettaessa Sakke on suhteellisen rauhallinen tapaus, eikä pahemmin pyöri kuin puolukka siellä jossain. Kuitenkin ori tulee sitoa kiinni ihan yleisen turvallisuuden vuoksi, vaikka sen harjaisi karsinassa.
Varusteiden laitossa ei Saken kanssa ole ongelmia, mutta kavioiden puhdistaminen on Saken mielestä aivan hanurista. Se junttaa lapion kokoiset kavionsa tiukasti maahan eikä millään haluaisi nostaa koipeaan ylös, jotta likapaakut saataisiin rapsutettua pois.
Ratsastaessa Sakke on kuin eri hevonen. Kaikki se turhanpäiväinen höseltäminen ja temppuilu loppuu heti, kun ratsastaja istahtaa satulaan. Sakesta kuoriutuu yllättävän rauhallinen ja kuuliainen ratsu, jolla on hienot liikkeet sekä lennokkaat askeleet. Liikkeidensä ansiosta orin menoa koulukentällä on todella mukava katsella.
Esteitäkin Sakke tykkää hyppiä mielellään, mitä nyt orilla on hieman pahana tapana kuumua esteradalla. Kuitenkaan Sakke ei rupea kieltäytymään esteillä, mutta turhanpäiväisestä kaahailusta yleensä seurauksena on epäpuhdas hyppy ja alas kolisevat puomit…
Maastoretket saavat Saken silminnähden rentoutumaan. Jos hevoset osaisivat hymyillä, Sakella olisi naama kuin Naantalin aurinko koko mettäretken ajan ja sen jälkeen.
Päättäväisen ja Sakkea kovapäisemmän ihmisen kanssa ori on kuitenkin ihan jees tapaus, mitä nyt välillä koputtelee kepillä jäätä ja yrittää nousta pomoksi.
Taluttaessa Sakella täytyy pitää oririimua tai ainakin taluttaa herraa riimunnaru turpavärkin ympäri kiedottunu, sillä ori kyllä lähtisi oikein mielellään omille teilleen heti, kun siihen vain tulee mahdollisuus. Varsinkin sievät tammaneidit saa orin syrämen läpättämään ja niitä pitäisi päästä moikkaamaan keinolla millä hyvänsä.
Saken kyllä näkee ja kuulee kaukaa, kun sen kanssa pihalla tallailee. Ori nimittäin kulkee kuin vietereiden päällä pomppien ja hirnahtelee kuuluvasti jatkuvalla syötöllä.
Hoidettaessa Sakke on suhteellisen rauhallinen tapaus, eikä pahemmin pyöri kuin puolukka siellä jossain. Kuitenkin ori tulee sitoa kiinni ihan yleisen turvallisuuden vuoksi, vaikka sen harjaisi karsinassa.
Varusteiden laitossa ei Saken kanssa ole ongelmia, mutta kavioiden puhdistaminen on Saken mielestä aivan hanurista. Se junttaa lapion kokoiset kavionsa tiukasti maahan eikä millään haluaisi nostaa koipeaan ylös, jotta likapaakut saataisiin rapsutettua pois.
Ratsastaessa Sakke on kuin eri hevonen. Kaikki se turhanpäiväinen höseltäminen ja temppuilu loppuu heti, kun ratsastaja istahtaa satulaan. Sakesta kuoriutuu yllättävän rauhallinen ja kuuliainen ratsu, jolla on hienot liikkeet sekä lennokkaat askeleet. Liikkeidensä ansiosta orin menoa koulukentällä on todella mukava katsella.
Esteitäkin Sakke tykkää hyppiä mielellään, mitä nyt orilla on hieman pahana tapana kuumua esteradalla. Kuitenkaan Sakke ei rupea kieltäytymään esteillä, mutta turhanpäiväisestä kaahailusta yleensä seurauksena on epäpuhdas hyppy ja alas kolisevat puomit…
Maastoretket saavat Saken silminnähden rentoutumaan. Jos hevoset osaisivat hymyillä, Sakella olisi naama kuin Naantalin aurinko koko mettäretken ajan ja sen jälkeen.
Suku
i. Leijonamieli |
ii. Vauhkomieli evm |
iii. Vauhko-Eerikki evm |
iie. Liinan Lykky evm |
||
ie. Aamukajon Roosa evm |
iei. Kultahippu evm |
|
iee. Neito evm |
||
e. Turkasen Pippuri KTK-II |
ei. Turjake evm |
eii. Erämies evm |
eie. Vajaman Herttuatar
evm |
||
ee. Tirppaliisa evm |
eei. Eitippatapa evm |
|
eee. Minttuliisa evm |
I. Leijonamieli on punarautias suomenhevonen suurella sydämellä. Narvan tallilla asusteleva Eino on hyväntahtoinen ja kiltti hevonen, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekkään.
Villeissä kisoissa kohtalaisesti menestynyt Eino on tarpeen vaatiessa erittäin räjähtävä pommi, joka kisaradoilla menee eikä meinaa. II. Vaikka Vauhkomieli-nimestä tuleekin eittämättä mieleen sekopäinen kaakki, on tämä Vauhkomieli kuitenkin todella rauhallinen ja pomminvarma suomipoika. Eräs tarina kertoo, että viisas raudikko oli päästänyt koko tallin hevoset irti tulipalon syttyessä toimistotiloissa… Liekkö pelkkää urbaani legendaa vaiko ihan totisinta totta. Omistajansa silmäterä Valle sai olla irrallaan tallissa “vahtikoirana”, kun muut hevoset nukkuivat öitään karsinosisa. Mikään kisahevonen Valle ei ollut, vaan se oli koko ikänsä ollut työhevosena pienellä maalaistallilla. Heinäkärryjä vetävä Vauhkomieli omistajineen oli tuttu näky kylän raitilla lämpiminä kesäiltoina. III. Vauhko-Eerikki sai nimensä jo pikkuvarsana. Rauhaton ADHD-varsa vaati kokoajan jotain tekemistä mikäli halusi sen pysyvän aitojen sisäpuolella. Koska Vauhko-Eerikki kyllästyi nopeasti, lähti se monta kertaa omille reissuilleen. Ja näistä reissuista on todisteena kaksi vahinkovarsaa: Vauhkomieli sekä Yllättävä. Vauhko-Eerikki lopetettiin 6-vuotiaana luonnehäiriön vuoksi. IIE. Liinan Lykky oli ravurisukuinen lempeä tamma, joka oli todella mahtava emä varsoilleen. Ravuria liinakosta Liinasta kaavailtiin, mutta koska juoksu ei maittanut loistavasta ravisuvusta huolimatta, jäi se laitumen nurkkaan seisoskelemaan ja puskemaan varsoja maailmalle. Varsansa Liina kasvatti kurilla ja rakkaudella, jotka äitinsä rauhallisuuden ja esimerkin avustuksella olivat todella lempeitä ja helppoja käsiteltäviä. IE. Aamukajon Roosa siitostoimintaa aloittelevan ravitallin ensimmäisiä kasvatteja, melko kohtalaisesta suvusta. Rakennevioista kärsivä Roosa oli pitkäikäinen ja selväpäinen tamma, joka toimi ratsastuskoulussa aloittelijoiden hevosena notkoselkänsä kanssa. Vaikkei Roosa mikään kedon kaunein kukkanen ollutkaan paksujen jalkojen ja järettömän suuren päänsä kanssa, oli se kuitenkin ratsastuskoulun suosituimpia hevosia ja sitä jäi monet pikkutytöt kaipaamaan, kun tamma laskettiin haudan lepoon 25-vuotiaana. IEI. Kultahippu oli puheiden mukaan huippusukuinen valioyksilö, joka ravasi nopeampaa kuin mitkäänSE-hevoset. Totuus kuitenkin oli se, että Kultahipun raviura ei lähtenyt huippukiitoon vaan kiitolaukkaan. Heti ensimetreillä Kultahippu hylättiin ravilähdöistä laukkojen vuoksi… Lemmikkihevosena Hippu kuitenkin oli mainio. Rauhallinen ori oli oikea pullamössöheppa aina siihen asti, että näki ravikärryt… IEE. Neito oli työhevossuvusta oleva raskasrakenteinen tamma. Pomminvarman luonteen omannut Neito ei hermostunut mistään, teki asiat juuri niin kuin ihminen käski eikä heittäytynyt hankalaksi koskaan. |
E. Turkasen Pippuri on omapäinen jäärä, jonka kanssa ihmisen on otettava pomon paikka heti ensikättelyssä. Pippurimaisen luonteen omaava tamma on kuitenkin esiintynyt edukseen niin kouluradoilla kuin esteradoillakin ja onpa jästipäinen Pipsa päässyt jopa kantakirjaan KTK-II palkinnolla.
EI. Turjake oli hölmönlainen suomenhevosori, jonka kanssa tarvitsi hyvät hermot ja rautaiset otteet. Pitkäjalkaisesta suokista kaavailtiin huippuravuria, mutta orin pää ei kestänyt raviradan vauhtia. Turjakkeen lempipuuhiin kuului hiittikärryjen mutkalle saanti sekä selässä keikkuvien ratsastajien höykkyyttäminen merisairaaksi. Ei orin varsatkaan sen kummoisempia ole olleet, peräti yksi on päässyt koelähtöön asti eikä kukaan tiedä, miksi oria on ylipäätänsä jalostukseen käytetty. EEI. Erämies oli ravisukuinen naistenmies. Jykevä ja muhkea ori oli komea kuin mikä, mutta raskaan rakenteensa vuoksi se ei pärjännyt raviradoilla kovin kummoisesti. Kun raviradoilta ei mainetta tullut, hyväluonteinen ori myytiin maastotallille, jossa se eli loppuelämänsä vaelluksien keulahevosean. 22-vuotiaana Erämies veti viimeiset hengenvetonsa. EIE. Vajaman Herttuatar oli ravihevonen turvasta häntäjouhiin saakka. Hertta ei todellakaan ollut se maailman mukavin hevoskaveri vaan tamma jaksoi pompottaa ihmisiä mielinmäärin. Ja sen se sai tehdä… Sen verran hyvin tamma pärjäsi raviradoilla, ettei omistajat muka huomanneet tamman luonnevikoja. Ravikuningatartakin tammasta povattiin, mutta ikävä kyllä, tamma jouduttiin lopettamaan viikkoa ennen suurta ravitapahtumaa. Hertta oli loukannut jalkansa tarhassa eikä tamman hyväksi ollut enää mitään tehtävissä… EE. Tirppaliisa oli musta ravuritamma, jolla oli aina pienet kepposet mielessä. Ketteräliikkeinen Tirppaliisa ei menestynyt raveissa kovin kummoisesti, kuitenkin sen verran, että oli kaura-annoksensa ansainnut. Kun raviura ei ottanut onnistuakseen, Liisan kanssa kokeiltiin jonkin aikaa western-kisoja, mutta mitään suurta menestystä ei siltäkään uralta lohjennut. EEI. Eitippatapa oli orvoksi jäänyt ori, joka totteli emäntäänsä koiran lailla. Tauno oli kiltti lapsista pitävä ja alistuva ori, jonka verissa virtasi ravigeenit. Raviradoille Tauno ei kuitenkaan koskaan päässyt. Entisen omistajan kunnon huonotessa musta Tauno myytiin seurahevoseksi vanhalle pariskunnalle, jonka pihapiirissä jo eläkeikään ehtinyt työhevonen kaipasi heppaseuraa. Siellä Niemisten luona Tauno eleli elämänsä loppuun saakka kantaen pariskunnan lapsenlapsia varmajalkaisesti pitkin metsiä ja piti seuraa harmaahapsiselle ruunalle. EEE. Minttuliisa oli helposti hermostuva ja hieman ilkeäkin tamma. Ravuria tästäkin neidistä suunniteltiin, mutta jalkavaivojen vuoksi tammaa ei niillä radoilla nähty. Siitoshevosena Minttuliisa teki elantonsa ja jättikin jälkeensä suuren kimpun jälkeläisiä... |
Sukuselvitys on kirjoitettu Helenan alkuperäisen tekstin perusteella
Jälkeläiset
Sakke ottaa vastaan 1polvisia suomen(pien)hevostammoja. Ota yhteyttä sähköpostilla, jos haluat astuttaa tammasi Sakella)
s. 25.01.2014 - sh - o A.I. Pikkupeikko (e. A.I. Pikkurihma)
s. 19.10.2013 - sh - t Tiikerililja (e. Riitasointu)
s. 19.10.2013 - sh - t Tiikerililja (e. Riitasointu)
Kilpailukalenteri
KRJ12.09.2014 - Dainty - HeA - 03/30
11.09.2014 - Dainty - HeA - 01/30 08.09.2014 - Dainty - HeA - 04/30 07.09.2014 - Dainty - HeA - 01/30 05.09.2014 - Devilsfair - HeA - 05/40 05.09.2014 - Delmenhorst - HeA - 02/30 31.08.2014 - Dainty - HeA - 01/30 23.08.2014 - Dainty - HeA - 05/30 22.08.2014 - Dainty - HeA - 02/30 22.08.2014 - team Räyhähenget - HeA - 05/40 19.08.2014 - team Räyhähenget - HeA - 05/40 18.08.2014 - team Räyhähenget - HeA - 06/40 16.08.2014 - Mörkövaara - HeA - 05/40 15.08.2014 - team Räyhähenget - HeA - 03/40 06.08.2014 - Wuki - HeA - 10/100 31.07.2014 - Hiprakka - HeA - 05/30 25.07.2014 - Hiprakka - HeA - 01/30 14.06.2014 - Yemene - HeA - 02/40 13.06.2014 - Yemene - HeA - 01/40 12.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - HeA - 06/40 21.05.2014 - Aittohaara - HeA - 06/50 20.05.2014 - Diethelm Stables - HeA - 05/60 19.05.2014 - Fiktio - HeA - 01/60 18.05.2014 - Diethelm Stables - HeA - 06/60 18.05.2014 - Kuuralehto - HeA - 03/30 13.05.2014 - Linya Stud - HeA - 07/60 26.04.2014 - Rimeyard - HeA - 03/100 12.05.2014 - Diethelm Stables - HeA - 06/60 12.04.2014 - Kevätrinne - HeA - 05/40 11.04.2014 - Tuulenpesä - HeA - 03/40 10.04.2014 - Tuulenpesä - HeA - 01/40 08.04.2014 - Tuulenpesä - HeA - 06/40 02.04.2014 - Aasikartano - HeA - 05/40 14.03.2014 - Odelie's Loves - HeB - 04/30 12.03.2014 - Huvitutti - HeA - 07/50 12.03.2014 - Huvitutti - HeA - 01/50 12.03.2014 - Petäjävaara - HeA - 03/30 10.03.2014 - Huvitutti - HeA - 04/50 10.03.2014 - Huvitutti - HeA - 01/50 27.02.2014 - Huvitus - HeA - 01/40 26.02.2014 - O'Polo - HeA - 03/40 26.02.2014 - Huvitus - HeA - 06/40 25.02.2014 - O'Polo - HeA - 05/40 24.02.2014 - Trushes - HeA - 05/30 23.02.2014 - O'Polo - HeA - 05/40 22.02.2014 - Blackwoods - HeA - 04/30 22.02.2014 - Haavelaakso - HeA - 05/30 21.02.2014 - Huvitus - HeA - 03/30 20.02.2014 - Huvitus - HeA - 06/40 20.02.2014 - Kuninkaankartano - HeA - 05/30 05.02.2014 - Verner - HeA - 05/30 17.02.2014 - Vaapukka - HeA - 05/30 12.02.2014 - Vannaha - HeA - 05/30 05.02.2014 - Dahlgård - HeA - 04/30 30.09.2014 - - VSR-CUP Susiraja - HeB - 02/104 |
ERJ23.10.2014 - Untuvapilvi - 80cm - 03/30
18.10.2014 - Petäjävaara - 80cm - 01/30 16.10.2014 - Petäjävaara - 80cm - 03/30 15.10.2014 - Petäjävaara - 80cm - 04/30 10.10.2014 - Petäjävaara - 80cm - 02/30 22.09.2014 - Paraatiponit - 80cm - 04/30 22.09.2014 - Paraatiponit - 80cm - 05/30 20.09.2014 - Paraatiponit - 80cm - 04/30 19.09.2014 - Paraatiponit - 80cm - 04/30 09.09.2014 - Wuki - 80cm - 05/30 08.09.2014 - Wuki - 80cm - 02/30 05.09.2014 - Delmenhorst -80cm - 05/28 05.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 06/40 04.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 05/40 28.08.2014 - Mörkövaara - 80cm - 05/40 11.08.2014 - Huvitutti - 80cm - 04/40 09.08.2014 - Huvitutti - 80cm - 01/40 02.08.2014 - Huvitutti - 80cm - 01/40 26.07.2014 - Mörkövaara - 80cm - 03/40 21.06.2014 - LAC - 80cm - 01/40 16.06.2014 - LAC - 80cm - 03/40 17.05.2014 - LAC - 80cm - 01/40 16.05.2014 - LAC - 80cm - 02/40 01.05.2014 - Huvitus - 80cm - 02/40 21.04.2014 - Huvitus - 80cm - 02/40 21.04.2014 - Takkuinen - 80cm - 05/40 14.04.2014 - Huvitus - 80cm - 01/40 13.04.2014 - Huvitus - 80cm - 02/40 08.03.2014 - Huvitutti - 80cm - 02/40 07.03.2014 - Huvitutti - 80cm - 06/40 05.03.2014 - Huvitutti - 80cm - 01/40 04.03.2014 - Huvitutti - 80cm - 06/40 04.03.2014 - Huvitutti - 80cm - 02/40 03.03.2014 - Petäjävaara - 80cm - 02/30 27.03.2014 - Sakasti - 80cm - 03/30 26.03.2014 - Sakasti - 70cm - 04/19 26.02.2014 - Elm Ponies - 70cm - 02/30 25.02.2014 - Elm Ponies - 70cm - 02/30 24.02.2014 - Elm Ponies - 70cm - 04/30 24.02.2014 - Elm Ponies - 70cm - 02/30 21.02.2014 - Tuuliharja - 80cm - 03/40 21.02.2014 - Tuuliharja - 70cm - 02/40 |
07.09.2014 - Mêl Seren - kouluratsastuskuva - KM (tuom. Anne)
Mittasuhteet ja asettelu ovat kuvassa kunnossa. Yksityiskohtiin kaipaisin enemmän panostusta: suitset, ratsastajan kasvot, jotta kuva olisi uskottavampi.
21.02.2014 - Vecno Stud - PKK - HY
Mittasuhteet ja asettelu ovat kuvassa kunnossa. Yksityiskohtiin kaipaisin enemmän panostusta: suitset, ratsastajan kasvot, jotta kuva olisi uskottavampi.
21.02.2014 - Vecno Stud - PKK - HY
Päiväkirja
15.09.2014 - koulutreeniä ympyröillä
Olin saanut kuulla, ettei Saken takajalat ole aina niin hyvin mukana kouluradoilla, joten päätin tänään pitää kunnon "jalka-päivän". Vanha ystäväni ja ratsastuksenopettaja Helena oli tullut taas seuraamaan harjoittelua ja antoi vinkkejä aina tarvittaessa.
Aloitettiin ihan vain pääty-ympyröillä ja samalla väistätteän takaosaa ulos. Ensin lyhyissä pätkissä ja sitten pidemmän ajan. Alkuun Sakke painatti ulos päin eikä ohjaan meinannut saada oikeanlaista tuntumaa, mutta Helena vain käski ratsastaa menemään. Piti kuulema saada pohje läpi ja sisälapa paremmin hallintaa. Roger that.
Pikkuhiljaa Sakke rupesi pyöristymään ja etuosaan tuli tarvittavaa keveyttä ja takajalat rupesivat polkemaan kunnolla.
Välikäyntien aikana Helena antoi hyviä vinkkejä tulevia treenejä sekä kisoja varten ja imin tiedon pikkuruisiin aivoihini. Onni oli "oma" valmentaja.
Jatkoimme väistöjuttuja ympyröillä. Tällä kertaa takaosaa piti saada ympyrän sisäpuolelle. Tämä sujui huomattavasti paremmin kuin ulospäin taivuttelu ja Sakestakin näki, kuinka se alkoi pikkuhiljaa nauttimaan työskentelystä. Helena käski lisätä hieman vauhtia, sillä niin minä kuin Sakkekin vähän unohduttiin haaveilemaan turhanpäiväisiä asioita.
Kun ympyröiden pyöriminen alkoi tympäsemään, laukkasimme kahdeksikkoa vaihtaen laukkaa. Sakke laukkasi kuuliaisesti eteenpäin, mitä nyt laukanvaihdoksissa hieman meinasi tulla ongelmia epäselvien apujeni takia.
Etu- ja takaosakäännökset alkuun hieman kangerteli, mutta pikkuhiljaa sieltä rupesi löytymään sitä oikeaa meininkiä.
Sakke oli muutenkin jo napsinut KRJ:n laatuarvostelua silmälläpitäen sijoitukset kasaan, joten emme enää koulukisoja niin usein kävisi läpi. Toki vaihtelun vuoksi ja muistin ylläpitämiseksi nämä koulutreenit olivat enemmän kuin hyväksi. Ja olihan Sakke kuitenkin ehkä enemmän koulu- kuin estehevonen...
Olin saanut kuulla, ettei Saken takajalat ole aina niin hyvin mukana kouluradoilla, joten päätin tänään pitää kunnon "jalka-päivän". Vanha ystäväni ja ratsastuksenopettaja Helena oli tullut taas seuraamaan harjoittelua ja antoi vinkkejä aina tarvittaessa.
Aloitettiin ihan vain pääty-ympyröillä ja samalla väistätteän takaosaa ulos. Ensin lyhyissä pätkissä ja sitten pidemmän ajan. Alkuun Sakke painatti ulos päin eikä ohjaan meinannut saada oikeanlaista tuntumaa, mutta Helena vain käski ratsastaa menemään. Piti kuulema saada pohje läpi ja sisälapa paremmin hallintaa. Roger that.
Pikkuhiljaa Sakke rupesi pyöristymään ja etuosaan tuli tarvittavaa keveyttä ja takajalat rupesivat polkemaan kunnolla.
Välikäyntien aikana Helena antoi hyviä vinkkejä tulevia treenejä sekä kisoja varten ja imin tiedon pikkuruisiin aivoihini. Onni oli "oma" valmentaja.
Jatkoimme väistöjuttuja ympyröillä. Tällä kertaa takaosaa piti saada ympyrän sisäpuolelle. Tämä sujui huomattavasti paremmin kuin ulospäin taivuttelu ja Sakestakin näki, kuinka se alkoi pikkuhiljaa nauttimaan työskentelystä. Helena käski lisätä hieman vauhtia, sillä niin minä kuin Sakkekin vähän unohduttiin haaveilemaan turhanpäiväisiä asioita.
Kun ympyröiden pyöriminen alkoi tympäsemään, laukkasimme kahdeksikkoa vaihtaen laukkaa. Sakke laukkasi kuuliaisesti eteenpäin, mitä nyt laukanvaihdoksissa hieman meinasi tulla ongelmia epäselvien apujeni takia.
Etu- ja takaosakäännökset alkuun hieman kangerteli, mutta pikkuhiljaa sieltä rupesi löytymään sitä oikeaa meininkiä.
Sakke oli muutenkin jo napsinut KRJ:n laatuarvostelua silmälläpitäen sijoitukset kasaan, joten emme enää koulukisoja niin usein kävisi läpi. Toki vaihtelun vuoksi ja muistin ylläpitämiseksi nämä koulutreenit olivat enemmän kuin hyväksi. Ja olihan Sakke kuitenkin ehkä enemmän koulu- kuin estehevonen...