UUDET SIVUT
Virallinen nimi: Ulapan Ritariina "Riina"
Syntymäaika: 30.07.2014 (ikääntyy satunnaisesti) Säkäkorkeus: 143cm Rekisterinumero: VH14-018-1256 Koulutus: HeA, 100cm |
Rotu, sukupuoli: Suomenpienhevonen, tamma
Väri & merkit: voikko, epäsäännöllinen läsi, oej s, otj vhs, Omistaja: Mila (VRL-11936), Petäjävaara Kasvattaja: Ulapan talli Painotuslaji: Esteratsastus |
virtuaalihevonen
Luonnekuvaus
Ulapan Ritariina, eli kavereiden kesken Riina, on utelias ja ketterä tammaneiti, joka menee vaikka läpi tulen ja tappuran niin päättäessään. Yleensä tämä "tuli ja tappura" tuntuu olevan tarhan lauta-aita, joka ei tunnu voikkoa ponia pidättelevän sitten millään! Viikottain pikkuruista suomineitoa saa jahdata pitkin pitäjää... Riina ei mielellään itseään kiinni anna, kun on vihdoin ja viimein päässyt maistamaan vapautta ja pääsee tutkimaan ympäristöä ilman typerää riimunnarua.
Taluttaessa Riina kyllä tulee nätisti vierellä, mutta joskus uteliaisuus vie vallan ja taluttajan vastaväitteistä huolimatta mennään tervehtimään vaikka naapurin koiraa.
Harjauksen aikana Riina on oma pirteä itsensä. Se ei meinaa pysyä sekunttiakaan paikoillaan ja häärää menemään koko ajan. Siksi se kannattaakin sitoa kiinni käytävälle tai karsinaan, jotta turhanpäiväinen pyöriminen edes vähän rauhottuisi...
Ratsastaessa Riina on tosi herkkä avuille. Liian kovakourainen kohtelu saa tamman takapuolen sinkoutumaan ilmaan, jota seuraa komea rodeonäytös. Rauhallinen ja hellä ratsastaja saa tamman toimimaan kuin unelma pelkillä painoavuilla.
Kouluradalla ei Riinan mielenkiinto pysy yllä, mutta tekee kyllä suurinpiirtein sen mitä pyydetään. Esteradalla taas neiti menee omalla moottorillaan eteenpäin - pysyen kuitenkin kuuliaisena ratsastajan avuille.
Riinaa ei pelota kuljetusautoon meno, vaan tamma on astelee ramppia pitkin tottuneesti sisälle - onhan siellä yleensä heinäkasa odottamassa syöjäänsä. Matkan aikana Riina yleensä torkkuu tai syö, eikä näin ollen pidä turhaa mekkalaa kuljetuksen aikana. Ulos autosta tullaan ripeästi, sillä pitäähän tamman päästä äkkiä katsomaan mihin hänet on taas raahattu.
Kisapaikalla Riina on oma utelias itsensä. Se tarkkailee innoissaan ympäristöään ja tervehtii iloisella hirnumisella jokaista uutta kasvoa ja turpavärkkiä.
Verryttelyradalla Riina ei turhia hösellä ja pysyy rauhallisena myös kisaradalla. Joskus tosin tamma saattaa pysähtyä haistelemaan esteiden vieressä olevia kukkaistutuksia ja siitähän ei todellakaan ole mitään hyötyä kisasuoritusta ajatellen...
Taluttaessa Riina kyllä tulee nätisti vierellä, mutta joskus uteliaisuus vie vallan ja taluttajan vastaväitteistä huolimatta mennään tervehtimään vaikka naapurin koiraa.
Harjauksen aikana Riina on oma pirteä itsensä. Se ei meinaa pysyä sekunttiakaan paikoillaan ja häärää menemään koko ajan. Siksi se kannattaakin sitoa kiinni käytävälle tai karsinaan, jotta turhanpäiväinen pyöriminen edes vähän rauhottuisi...
Ratsastaessa Riina on tosi herkkä avuille. Liian kovakourainen kohtelu saa tamman takapuolen sinkoutumaan ilmaan, jota seuraa komea rodeonäytös. Rauhallinen ja hellä ratsastaja saa tamman toimimaan kuin unelma pelkillä painoavuilla.
Kouluradalla ei Riinan mielenkiinto pysy yllä, mutta tekee kyllä suurinpiirtein sen mitä pyydetään. Esteradalla taas neiti menee omalla moottorillaan eteenpäin - pysyen kuitenkin kuuliaisena ratsastajan avuille.
Riinaa ei pelota kuljetusautoon meno, vaan tamma on astelee ramppia pitkin tottuneesti sisälle - onhan siellä yleensä heinäkasa odottamassa syöjäänsä. Matkan aikana Riina yleensä torkkuu tai syö, eikä näin ollen pidä turhaa mekkalaa kuljetuksen aikana. Ulos autosta tullaan ripeästi, sillä pitäähän tamman päästä äkkiä katsomaan mihin hänet on taas raahattu.
Kisapaikalla Riina on oma utelias itsensä. Se tarkkailee innoissaan ympäristöään ja tervehtii iloisella hirnumisella jokaista uutta kasvoa ja turpavärkkiä.
Verryttelyradalla Riina ei turhia hösellä ja pysyy rauhallisena myös kisaradalla. Joskus tosin tamma saattaa pysähtyä haistelemaan esteiden vieressä olevia kukkaistutuksia ja siitähän ei todellakaan ole mitään hyötyä kisasuoritusta ajatellen...
Suku
Jälkeläiset
Riina ottaa vastaan 1polvisia suomen(pien)hevosia. Mielellään estepainotteisia, mutta yleispainotteiset käy myös.
Kilpailukalenteri
PVM
23.10.2014 13.10.2014 12.10.2014 11.10.2014 09.10.2014 03.10.2014 15.09.2014 05.09.2014 01.09.2014 27.08.2014 |
JAOS
ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ ERJ |
LUOKKA
100cm 100cm 100cm 100cm 100cm 100cm 100cm 100cm 100cm 100cm |
SIJOITUS
04/30 04/40 03/40 05/40 05/50 05/40 05/30 03/40 04/40 04/40 |
NÄYTTELYT
11.09.2014 - PKK-näyttelyt - Simora - Voikot - HY (tuom. Anne)
11.09.2014 - PKK-näyttelyt - Simora - Voikot - HY (tuom. Anne)
Päiväkirja
16.09.2014 - Hierontaa
Katselin Riinan tyytyväistä ilmettä, kun hevosten hieromiseen kouluttautunut tuttavani muokkasi tamman lihaksia ja toivoin salaa, että saisin olla Riinan tilalla hierottavana.
Tamma seisoi hiljaa paikallaan puoliunessa ja nautiskeli hieromisesta täysin siemauksin. Olisipa se aina hoitotoimenpiteiden aikana noin rauhallinen...
Eihän minun hevoset nyt ihan joka päivä päässeet hierottavaksi, mutta Riinalla oli ollut hieman ongelmia ratsastaessa ja epäilin syyksi epäsopivasta satulasta johtuneita lihasjumeja. Ja niitähän kuulema löytyi selästä vaikka muille jakaa.
"- Tää kannattaa ottaa ihan tavaksi." tuttavani ehdotti ja kertoi, että varsinkin kilpahevosten kanssa se olisi enemmän kuin suotavaa.
"- Noh, jos hinnasta sovitaan niin tietenkin saat tulla tän mun hevoskatraan hieromaan ihan milloin haluat," vitsailin.
Koska Riina käyttäytyi varsin mallikkaasti hieronnan aikana, emme nähneet mitään syytä miksei sitä olisi voitu hieroa kokonaan heti ensimmäisellä kerralla.
"- Jotkut hevoset on semmosia, et niiden kaa vaaditaan useampi käynti..."
"- Voi kuule, löytyy varmasti meiltäkin sellaisia!" naureskelin ja pystyin näkemään sieluni silmin, kuinka tuttavani hieroisi jotain hieman vaikeampaa tapausta. Herkkähipiäinen Esko ei varmasti arvostaisi "kovakouraista" hierontaa.
Riina huaukotteli makeasti, kun hieroja lopetteli hommiaan ja kehui tammaa maasta taivaisiin.
"- On se kyllä pirun näppärän näkönen piensuokki!"
"- Eikö vain?"
"- Onko se miten pärjännyt kisoissa?"
Kerroin, ettei meille vielä voittoa ollut tamman kanssa napsahtanut tilille, mutta muutama sijoituksen olimme jo ehtineet keräämään. Kyllähän neidistä potentiaalia löytyi ja nyt kun vielä saisimme passelin satulan Riinan selkään niin se olisi menoa se. Varokaa vain, kilpakumppanit!
10.09.2014 - Estevalmennus Iisan vetämänä
Mila saapui suloisen Riina-tammansa kanssa estevalmennukseen.
Hän nousi selkään ja lämmitteli hevosen itsenäisesti samalla, kun minä kokosin metrinkokoista rataa kentälle. Laitoin yhdelle sivulle myös ravipuomeja, joilla aloitimme valmennuksen. Riina oli aluksi hiukan vastahakoinen, mutta Milan päättäväisellä ratsastuksella puomit sujuivat hyvin.
Puomien jälkeen hyppäsimme muutaman pystyn, jonka jälkeen siirryimme radalle. Riina hyppäsi lähes kaikki esteet mukinoitta, vaikka pisti muutaman kerran liinat kiinni okserille sekä vesimatolle.
Muutamaan kertaan Mila hyppäsi hiukan ennen hevosta, mutta loppua kohden parani. Riina oli vauhdikas, mutta Mila osasi hyödyntää tamman reippautta hyvin.
Lopetimme onnistuneeseen rataan ja Mila loppuverrytteli tammansa itsenäisesti. Annoin loppuun vielä muutaman kommentin ja Mila lähti kävelemään lopuksi maastoon.
Katselin Riinan tyytyväistä ilmettä, kun hevosten hieromiseen kouluttautunut tuttavani muokkasi tamman lihaksia ja toivoin salaa, että saisin olla Riinan tilalla hierottavana.
Tamma seisoi hiljaa paikallaan puoliunessa ja nautiskeli hieromisesta täysin siemauksin. Olisipa se aina hoitotoimenpiteiden aikana noin rauhallinen...
Eihän minun hevoset nyt ihan joka päivä päässeet hierottavaksi, mutta Riinalla oli ollut hieman ongelmia ratsastaessa ja epäilin syyksi epäsopivasta satulasta johtuneita lihasjumeja. Ja niitähän kuulema löytyi selästä vaikka muille jakaa.
"- Tää kannattaa ottaa ihan tavaksi." tuttavani ehdotti ja kertoi, että varsinkin kilpahevosten kanssa se olisi enemmän kuin suotavaa.
"- Noh, jos hinnasta sovitaan niin tietenkin saat tulla tän mun hevoskatraan hieromaan ihan milloin haluat," vitsailin.
Koska Riina käyttäytyi varsin mallikkaasti hieronnan aikana, emme nähneet mitään syytä miksei sitä olisi voitu hieroa kokonaan heti ensimmäisellä kerralla.
"- Jotkut hevoset on semmosia, et niiden kaa vaaditaan useampi käynti..."
"- Voi kuule, löytyy varmasti meiltäkin sellaisia!" naureskelin ja pystyin näkemään sieluni silmin, kuinka tuttavani hieroisi jotain hieman vaikeampaa tapausta. Herkkähipiäinen Esko ei varmasti arvostaisi "kovakouraista" hierontaa.
Riina huaukotteli makeasti, kun hieroja lopetteli hommiaan ja kehui tammaa maasta taivaisiin.
"- On se kyllä pirun näppärän näkönen piensuokki!"
"- Eikö vain?"
"- Onko se miten pärjännyt kisoissa?"
Kerroin, ettei meille vielä voittoa ollut tamman kanssa napsahtanut tilille, mutta muutama sijoituksen olimme jo ehtineet keräämään. Kyllähän neidistä potentiaalia löytyi ja nyt kun vielä saisimme passelin satulan Riinan selkään niin se olisi menoa se. Varokaa vain, kilpakumppanit!
10.09.2014 - Estevalmennus Iisan vetämänä
Mila saapui suloisen Riina-tammansa kanssa estevalmennukseen.
Hän nousi selkään ja lämmitteli hevosen itsenäisesti samalla, kun minä kokosin metrinkokoista rataa kentälle. Laitoin yhdelle sivulle myös ravipuomeja, joilla aloitimme valmennuksen. Riina oli aluksi hiukan vastahakoinen, mutta Milan päättäväisellä ratsastuksella puomit sujuivat hyvin.
Puomien jälkeen hyppäsimme muutaman pystyn, jonka jälkeen siirryimme radalle. Riina hyppäsi lähes kaikki esteet mukinoitta, vaikka pisti muutaman kerran liinat kiinni okserille sekä vesimatolle.
Muutamaan kertaan Mila hyppäsi hiukan ennen hevosta, mutta loppua kohden parani. Riina oli vauhdikas, mutta Mila osasi hyödyntää tamman reippautta hyvin.
Lopetimme onnistuneeseen rataan ja Mila loppuverrytteli tammansa itsenäisesti. Annoin loppuun vielä muutaman kommentin ja Mila lähti kävelemään lopuksi maastoon.